On aika mahtavaa lukea olevansa uskalikko ja edelläkävijä.
En tiennyt tekeväni jotain erityistä, kun päätin aloittaa tämän blogin, jonka tarkoitus on paitsi viihdyttää itseäni ja lukijoitani, myös brändätä minua työnhakijana. En ajatellut, että tämä on erityisen rohkeaa tai harvinaista. Päätin toimia, sillä avoimessa haussa olevat paikat ovat kiven alla ja haluan itseni näköisen työpaikan median tai viestinnän parista.
Tänään törmäsin Oikotien sivuilla artikkeliin Takki auki työtä etsimässä, jossa kerrottiin kaltaisistani, somea työnhaussa avuksi käyttävistä ihmisistä. Meitä ei jutun mukaan ole vielä kovin monta. Ihan mahtavaa kuulua tällaiseen porukkaan! Ja hienoa olla jonkinasteinen edelläkävijä.
Jostain syystä työnhakua salaillaan Suomessa paljon, ihan kuin se olisi säälittävää tai jotain. Jo niinkin lähellä kuin Ruotsissa asia on aivan toinen, sillä siellä verkostoitumista ja kontaktien luomista hyödynnetään avoimesti. Ja eipä muuten ole ainoa keissi, jossa Suomi tallaa kaukana Ruotsin ja monen muun maan perässä avoimuudessa.
Itse olen ihmetellyt sitä, miksi Suomessa ei puhuta palkoista. Minusta yksi vaikeimpia asioita työhakemuksen tekemisessä on palkkapyyntö/-toive. Olen tutustunut taulukoihin ja tutkimuksiin sekä puhunut kaikkien kanssa, jotka asiasta jotain suostuvat puhumaan. Silti rivien välistä olen voinut lukea, että jotkut hakuni ovat kaatuneet palkkapyyntöön, vaikka pidän sen linjassa aiemmista tehtävistä saamieni palkkojen kanssa. Ja sitä paitsi, eihän palkkapyyntö ole palkkavaatimus. Pyyntö on sellainen, josta voi neuvotella.
Teoriani on, että palkoista ei puhuta, koska suomalaiset ovat kateellista kansaa. Ei haluta tietää, jos naapuri tai työkaveri tienaa enemmän. Tieto lisää joidenkin kohdalla tuskaa tässäkin tapauksessa.
Täällä sosiaalisessa mediassa ei onneksi tarvitse ladella palkkatoiveita. Voi vain esiintyä sellaisena kuin on ja kirjoittaa itselle tärkeistä aiheista, tonkia tietoa ja jakaa sitä muiden kanssa. Minullakin on vielä paljon opittavaa tiettyjen some-kanavien hyödyntämisestä. Muun muassa Twitteriä en osaa hyödyntää tarpeeksi, mutta onneksi on ystäviä, jotka osaavat. Joten taidanpa kutsua itse itseni kahville ja mennä opiskelemaan.
P.S. Kurkkaapa tänne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti