perjantai 19. syyskuuta 2014

Löysin sen oikean!

Jes, löysin täydellisen työpaikan, johon olen täydellinen henkilö! Se tunne, kun lukee ilmoitusta ja huomaa olevansa kaikkea sitä, mitä työnantaja hakee, se on loistava. Innosta puhkuen soitin heti kaikille parhaille kavereilleni ja ilmoitin, että olen löytänyt itselleni uuden työpaikan.

Järkyttävää itsevarmuutta, saatat ajatella. Ei, vaan uskoa omaa itseeni. Kun haluaa jotain, se on sanottava ääneen. Vaatimattomuus ei kaunista, vaikka Suomessa sitä hoetaan vieläkin kuin jotain mantraa. Kun haluaa oikeasti löytää työn, josta nauttii ja jossa pääsee kehittymään, on rohkeasti oltava se, mikä on. Mieleeni on jäänyt hyvä lause rekrytoinnista: joko työnantaja on kuvaillut tehtävänkuvan väärin tai työnhakijalla ollut huono itsetuntemus, jos valittu hakija ei pidäkään työstään.

Vaikka haenkin perinteiseen tapaan tuota täydellistä työpaikkaa ja olen päättänyt sen saada, jatkan myös tällä toisella linjalla. Olen löytänyt verkostoitumisesta ihan uuden jutun työhaussa. Huippua on, että sitä voi tehdä monella tapaa. Minä teen sitä näin: soittelen entisille työkavereille ja pomoille, päivitän Facebookiin työnhakuun liittyviä juttuja, yritän keksiä, miten Twitteriä olisi mieluisaa ja järkevää käyttää, esiinnyn edustavana LinkedInissä ja kerron avoimesti siitä, että etsin uusia haasteita. Kun on verkot kunnossa, niin jossain vaiheessa nappaa ihan varmasti.

Muutama päivä sitten tapasin entisen huippu-urheilijan, jota olen haastatellut lukuisia kertoja ollessani urheilutoimittaja. Jutustelun lomassa tulin maininneeksi, että olen työnhaussa. Mistä sitä tietää, vaikka tämäkin yksi pieni lausahdus johtaisi jotain kautta johonkin todella mahtavaan. Varsinkin, kun hän sanoi heti palkkaavansa minut!

Haluan työssäni laittaa itseni likoon ja oppia koko ajan uutta. Virheet eivät ole virheitä vaan asioita, jotka opettavat ja vievät eteenpäin. Teen varmaan paljon mokia myös työnhaussa, sosiaalisessa mediassa ja ihmisiä kohdatessani, mutta ei haittaa. Ei kannata jäädä voivottelemaan jotain, mikä meni pieleen, sillä samaan aikaan onni saattaa kävellä ohi.

3 kommenttia:

  1. Hei Maria! Tuolla asenteella löydät varmasti sen täydellisen työpaikan! Tervetuloa kurkkaamaan minun Hunajaa ja maitoa-blogiini, tosin se on täyttynyt kuvista, sillä en osaa kirjoittaa samalla tavalla kuin sinä. Onnea vielä uudelle blogille (linkkaan sen omaani), mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  2. Marita, olet ensimmäinen blogiani kommentoinut henkilö ja siksi aivan erityinen. :) Kiitos! Kaikilla meillä on omat vahvuutemme: minä luon tunnelmia teksteilläni, sinä upeilla kuvillasi. Ja mahtavaa, kun linkkasit minut blogiisi. Eihän blogista, jota kukaan ei lue, ole mitään iloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Vuorovaikutus bloggaamisessa on kivaa ja antoisaa :) Minä olen jopa saanut ystäviä blogin kautta. Olen tavannut Siirtolaisrouvana Baijerissa Mariaa jo parikin kertaa Münchenissä:) Saati muut jutut, joita on blogin kautta poikinut..

      Poista