torstai 30. lokakuuta 2014

Näin minä selätin talviahdistuksen

Olen aloittanut armottoman taistelun kaamosväsymystä vastaan, sillä olen kyllästynyt siihen, miten energiatasoni laskevat radikaalisti talven tullessa. Olen ihan ehdottomasti kesäihminen ja vaikka muuten olen varsin positiivista sorttia, alkaa elokuussa aina kasvaa ahdistus lähestyvästä talvesta. Pimeys ja kylmyys kun vaan tulevat, tekisi mitä vaan.

Terveellinen ravinto, liikunta ja riittävä uni auttavat jaksamaan talven läpi, näitähän hoetaan joka paikassa. No eivät ole auttaneet minua. Tai sitten en ole tiennyt, mitä nuo OIKEASTI tarkoittavat. Luulen, että monella on sama ongelma. Ajatellaan, että syönpäs terveellisesti, kun aamulla syön vaikka jogurttia ja mysliä, lounasruokalassa runsaan salaatin ja illalla perheen kanssa itsetehtyä makaronilaatikkoa. Ja siinä välissä ehkä pienen pullan. Tähän tyyliin minä söin ja ihmettelin, kun energia ei riittänyt eikä tehnyt mieli lähteä urheilemaan, vaikka olisi pitänyt.

Jonkinlaisen ahaa-elämyksen sain keväällä, kun olin parin viikon detox-kuurilla. Minun ei tarvinnut itse miettiä mitään, sillä saimme kauppalistat, reseptit, ohjeet ja tuen kuurin suunnittelijalta ja vetäjältä. Voit tutustua tämän osaavan naisen palveluihin JAninas Lounge. Pääsin tutustumaan ihan uusien makujen maailmaan, muun muassa vihersmootheihin ja raakapuuroihin. Olen kova ruoanlaittaja, ja kuurista jäi paljon reseptejä päähän, joita olen myöhemmin tehnyt varioiden.

Pikku hiljaa kiinnostuin lisää lukemaan ravinnosta ja päädyin hyvinvointiaiheisille blogeille. Tykästyin niihin, joissa kirjoitetaan paljon kuntosalitreenaamisesta ja ravinnosta. Lemppareitani ovat muun muassa Fitoona , Minifitness ja Lindamanuella. Tiedän, nämä ovat kaikki nuorten ja nättien naisten blogeja, vähän sellaista unelmamaailmaa esitteleviä ja kaukana 37-vuotiaan pienen lapsen äidin arjesta, mutta ihanaa niissä on hyvät treenivinkit ja reseptit sekä vinkit terveelliseen ravintoon. Olisi mahtavaa löytää vastaavan kaltainen bloggaaja omasta ikäluokastani.

Kaiken tämän "opiskelun" myötä olen tajunnut, mikä omassa, terveellisessä ruokailussani on ollut pielessä: olen syönyt aivan liian vähän proteiineja, hiilarit ovat tulleet pääosin viljoista ja tietyt vitamiini- ja kivennäisainetasot ovat olleet pielessä. Nyt kun olen saanut nuo kuntoon, energiaa on välillä ollut kuin keskisuuressa kylässä!

Treenaan salilla 3-4 kertaa viikossa ja käyn paljon pitkillä kävelylenkeillä. Salitreeni on varsin intensiivistä ja varsinkin niinä päivinä energiatarve on tosi iso. Laskennallisesti tarvitsen 56-kiloisena about 120 grammaa proteiinia päivässä. Se täyttyy esim. näin: 200 g kanafilettä, 100 g lohta, 250 gramman purkki rahkaa, 4 dl luonnonjogurttia ja pari kananmunaa. Eli aikamoinen satsi proteiinia. Itse vedän palautusjuoman, josta tulee paljon proteiinia. Korostan, että en todellakaan punnitse ja laske syömiäni ruokia, mutta olen kerran vähän tsekannut ruokien proteiiniarvoja, että suunnilleen tiedän, miten paljon mitäkin pitää syödä. Joten tämä ei ole mitenkään tieteellistä tietoa. Jos jollain on tähän korjattavaa, niin otan mielelläni uutta tietoa vastaan. :)

Herranjestas mikä muutos jaksamisessa ja nälän hallinnassa on tapahtunut sen jälkeen, kun olen alkanut syömään riittävästi proteiinia. Mutta ei siinä vielä kaikki. Teen kerran päivässä viherpirtelön, johon työnnän vähän kaikkea, mitä kaapista löytyy. En oikein koskaan jaksa tehdä salaattia ruoan rinnalle, joten viherpirtelöstä saan salaattini ja hedelmäni näppärästi kerralla. Ja kun heittelen sinne vielä chian siemeniä/pellavansiemenrouhetta ja ohranorasjauhetta, niin ah, mikä voimajuoma se onkaan.

Lehtikaali on todellista voimaruokaa!

Sitten on vielä lisäravinneviidakko, josta olen ehkä löytänyt oikean polun. En todellakaan halua napsia pillereitä ihan vaan varmuuden vuoksi, joten tutkin, mitä tarvitsen. Syön glukosamiinia ja C-vitaminisoitua optimsm:ää lähinnä reistailevien polvieni takia, 100 mikrogrammaa D-vitamiinia, reilut annokset seleeniä ja sinkkiä mm. ihon takia (ihoni kunto on parantunut huomattavasti!) ja magnesiumia lihasten palautumiseen.

Tein tämän postauksen sen takia, että olen todellakin kärsinyt törkeästä voimattomuudesta talvisin ja tajusin, että koska en voi muuttaa päiväntasaajalle, jotain muuta on keksittävä. Jos nämä vinkit auttavat edes yhtä kaltaistani kesäihmistä selviämään tästä talvesta aiempaa paremmin, tämä on todellakin tehnyt tehtävänsä.

lauantai 4. lokakuuta 2014

Miksi toimittaja on parempi kuin myyjä?

Nyt tulee painavaa asiaa. Ja tämän väitteen perustelen sillä, että heräsin tänään, lauantaiaamuna, klo 6.00 pohtimaan tätä asiaa. Olen kyllä pohtinut näitä samoja teemoja jo monet monituiset kerrat yksin ja yhdessä ystävien kanssa, mutta tällainen viikonloppuaamun kukonlaulunaikainen herätys vakuutti minut tämän kirjoituksen välttämättömyydestä.

Olen kirjoittanut paljonkin työidentiteetistä, siitä, miten minulle on paljon helpompaa ja luontevampaa olla toimittaja ja viestinnän asiantuntija kuin myyjä ja konsultti. Ja tarkoitan nyt todellakin identiteettitasolla, en itse käytännön työssä, sillä olen mielestäni hoitanut molemmat työt kunnianhimolla ja ammattitaidolla ja todellakin nauttinut molemmista töistä.

Olen oikeasti kuluttanut tunteja ja taas tunteja siihen, kun olen pohtinut, miksi tämä toinen työidentiteetti on ollut minulle niin vaikea omaksua. Välillä (lue: usein) on tuntunut, että tuollainen pohtiminen on ollut ihan ajanhukkaa, mutta ei se niinkään ole ollut. Ilman näitä pohdintoja ei olisi taatusti syntynyt tätäkään blogia enkä todellakaan olisi se henkilö, joka tällä hetkellä olen.

Sain aika suuren ahaa-elämyksen ihan yllättäen kesken työnhakuun liittyvien toimieni. Törmäsin blogitekstiin, jossa mielestäni kiteytettiin aivan loistavasti totuus suomalaisesta myyntikulttuurista. Totuushan on se, että suomalaiset eivät kerta kaikkiaan osaa myydä. Onko sitten ihme, että tämä maa lilluu vuodesta toiseen lamassa? Aiemmin lama oli tila, joka kesti jonkun vuoden ja sitten taas noustiin. Mutta nykyäänhän taantuma on Suomessa vallitseva olotila. Ja syyn siihen Suomessa voi tosiaan löytää ihan peiliin katsomalla.

"Nothing happens until someone sells something" on Mary Kay Ashin kiteytys myynnin tärkeydestä. KAIKKI tässä maailmassa perustuu myyntiin, on sitten kyse tuotteista, palveluista, tieto-taidosta, ulkonäöstä, persoonasta jne. Kun tätä asiaa ja suomalaisten kehnoa myyntiosaamista miettii yhdessä, tulee oikeasti ihan epätoivoinen olo. Ei ihme, että meikäläinenkin herää kuudelta lauantaiaamuna...

Kun ryhdyin yrittäjäksi, opettelin vimmalla myynnin saloja, jotta sain toimintani mahdollisimman nopeasti käyntiin. Minulla oli onneksi tukena aivan mahtava yritys, joka tarjoaa monen muun asian lisäksi huippuluokan myyntikoulutusta. Olen niin epätyypillinen suomalainen, että sanon suoraan, että olin (ja olen edelleen) todella hyvä myyjä. Mittareina on ollut mm. ruotsalaiset kollegat, ja Ruotsissahan jos jossain osataan myydä.

Mutta vaikka olin hyvä myyjä, en kuitenkaan kokenut olevani tarpeeksi hyvä myyjä. Ja koska en kokenut olevani tarpeeksi hyvä myyjä, työminäni ei myöskään pystynyt kulkemaan rinta riittävän rottingilla. Miksi näin? Yksi syy oli se, että toinen työidentiteettini puski koko ajan tämän toisen yli. Toinen syy taas löytyy tästä yhteiskunnasta. En kokenut saavani arvostusta. No niin, nyt sekin tuli sanottua. Mutta niin se vain on, että kun kuukaudesta ja vuodesta toiseen saa selittää ja vakuuttaa, että tekee ihan kunnollista työtä, niin kyllähän se alkaa uuvuttaa.

Mietipä hetki, kuinka seksikkäältä sinusta ammattinimike myyjä kuulostaa? Ja mikä on ensimmäinen mielikuva, joka sinulle siitä tulee? Ehkä näet ensimmäiseksi sen tutuimman myyjän, lähikaupan kassan. Se on jo hyvä alku. Jos ajattelet myyntiä laajemmin ja olet oivaltanut sen upeuden ja tärkeyden, mielikuvasi myyjästä saattaa olla tyylikkäästi pukeutunut mies tai nainen, joka on samaan aikaan sekä lämmin ja auttavainen että loistava tuloksentekijä. Jos taas et ole koskaan oikein ajatellutkaan myyntiä, näet silmissäsi homssuisen, kainalohikisen tyypin, joka yrittää väkisin tyrkyttää sinulle jotain, mikä on tarpeetonta ja ylihinnoiteltua.

Blogitekstissä kerrottiin, että Suomessa on yksi ainoa myynnin professuuri. Siis tässä maassa, jossa kumarretaan tutkintoja ja todistuksia varmaan enemmän kuin missään muualla!!! On kyllä hienoa opiskella markkinointia tai business managamentia, mutta mitä ne opettavat itse myynnistä, siitä konkreettisesta tapahtumasta, jossa X siirtyy rahaa vastaan A:lta B:lle?

Minusta jokaisen suomalaisen pitäisi tehdä jonkin aikaa myyntityötä. Sitä ei voi oppia kirjoja lukemalla vaan ainostaan ihmisiä kohtaamalla. Kun ihmiset tietäisivät, mitä myynti todella on, eli huippukiva asia, joka pitää kaikki pyörät pyörimässä, moni ihminen tässäkin maassa kulkisi hartiat paljon suorempana.

perjantai 3. lokakuuta 2014

Työhaastatteluun minun tyylilläni

Ensimmäinen työhaastattelu takana, ja fiilis on aivan loistava! Pääsin haastatteluun siitä paikasta, jota aiemmin kuvailin "unelmieni työpaikkana". Ja tämänaamuisen session jälkeen olen edelleen samaa mieltä. Näen itseni jo nyt siinä tehtävässä.

Onnistuin olemaan haastattelussa oma itseni, sillä mitäpä muutakaan sitä voisi olla. On ihan turha yrittää olla asiallisempi, fiksumpi tai pätevämpi mitä on. Ensinnäkin, liika yrittäminen ja teeskentely haisee läpi ja toiseksi, on hyvin todennäköistä ettei loppujen lopuksi viihtyisikään työssä, johon on hakenut jonain muuna kuin itsenään.

Eilen illalla minulle meinasi iskeä vaatepaniikki, kun tajusin, että farkku- ja hametyttönä en omista yhtään järkeviä mustia tms. housuja. Vaikka työpaikalla farkut ovat taatusti peruskamaa, niin haastattelu on aina haastattelu. Sinne on parempi hieman yli- kuin alipukeutua. Niinpä otin tytön mukaan ja lähdimme yhdessä housuostoksille. Voin taas sanoa, että hyvä asiakaspalvelu on taivaanlahja! Meidän lähellä ei ole kovin paljon valinnanvaraa vaatekauppojen suhteen, joten jouduin valitsemaan kolmesta. Onneksi osuimme kauppaan, jossa oli aivan täydellinen myyjä. Kerroin hänelle mitä hain, rypistymättömiä, trendikkäitä ja mahdollisimman kapeita mustia housuja, ja hän keräsi minulle kuusi vaihtoehtoa, joista löytyi todellakin täydelliset. Jos olisin joutunut yksin valitsemaan housuja, olisin varmaan luopunut toivosta tai löytänyt jotkut ihan ok:t, joissa en olisi tuntenut oloani kotoisaksi. Yhdistin mustiin pillihousuihin pitkän, siistin neuletakin, nilkkurit ja luottolaukkuni, ja olin erittäin sinut asuni kanssa.

Laukku on yksi naisen parhaista ystävistä, ehdottomasti.

Minulle meikki ja hiukset ovat oleellinen osa kokonaisuutta, joten käytin niihin vähän tavallista enemmän aikaa. Olin oikein tyytyväinen lopputulokseen.


Harmi, etten saanut kuvaan muhkeaa nutturaani.
Työhaastatteluohjeissa kehotetaan ottamaan mukaan CV ja muistiinpanovälineet, ja minäkin otin ne mukaan omalla tavallani. Koska kyseessä on työ, jossa vaaditaan hyvin paljon online-osaamista perinteisen median rinnalla (niin kuin lähes kaikessa media/viestintätyössä nykyään), otin mukaan tablettini. Siellä on CV:ni, hakemukseni ja muistiinpanovälineeni. Minusta varsin pätevä väline tällaisessakin tilanteessa.

Nyt nollaan ajatukseni tästä työnhausta ja otan vastaan sen, mitä tästä tulee. Täydellistä lähden hakemaan, katsotaan miten käy.