Luonto, mikä ihana, ilmainen sisustusputiikki

En lakkaa hämmästelemästä sitä, kuinka paljon luonto tarjoaa kaikkea kaunista, ja aivan ilmaiseksi. Esimerkiksi nyt, kun kylmä sade vielä piiskaa luontoa ja ihmisiä, ja puiden vihreyttä joutuu vielä odottelemaan, voi kevään tuoda kotiinsa ja fiilistellä sen hentoja värejä.

Otin viime lauantaina meidän pihatalkoopäivänä kaadetuista pikkukoivuista muutaman oksan ja tökkäsin ne maljakkoon. Näin meillä oli tehty jo silloin, kun olin lapsi. Pari päivää, ja kevät oli kotonamme hämäämässä ulkona väijyvää harmautta ja ikkunoita piiskaavaa sadetta. Tulen oikeasti todella iloiseksi joka kerta, kun silmäni osuvat noihin oksiin. Suosittelen lämpimästi kaikille paitsi allergikoille.

Kevään leinikkikasvit sinivuokot ja valkovuokot olisivat myös ihania kotona, mutta näin kaupunkilaisena haluan, että ne muutamat ryppäät, joita täällä minun lähimetsissä on, ovat ilahduttamassa kaikkia ulkona liikkuvia.

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13955795/?claim=fvpsh845jt3">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Mikä idea on terveellisillä herkuilla?

En oikein ymmärrä terveellisiä herkkuja. Tai sitten en ole koskaan törmännyt sellaiseen oikeaan, vaikka olen tutkinut paljon reseptejä ja tehnyt kotikeittiössäni erilaisia kokeiluja.

Rakastan puhdasta, terveellistä ja kehoa hellivää ruokaa ja vältän muun muassa sokeria ja vehnäjauhoja normaalissa ruokavaliossani. Siksi ajatus herkuista, joissa ei näitä aineita ole, on aivan mahtava. Tai oli.

Reseptejä tutkiessani olen hurmaantunut erilaisten suklaapatukoiden makuisista ja Ben&Jerry’s tyyppisistä ”jäätelöistä”, kuohkeista ”suklaavanukkaista”, ilmavista chiavanukkaista jne. jne. Hurmio on kestänyt tasan niin kauan, kun olen kauhaissut lopputulosta lusikalla suuhuni. Ei voi mitään, mutta minusta avocado ja banaani ovat upeita smootheissa, salaateissa ja sellaisenaan, mutta eivät ne jäätelöä tai suklaavanukasta tee. Eikä kyllä makeutusaineet, raaka kaakaojauhe, chia-siemenet, taatelit ja muut enemmän tai vähemmän terveelliset jutut, vaikka kaikki sinänsä ovat hyviä raaka-aineita ruoanlaitossa (paitsi keinotekoiset makeutusaineet).

Juuri äsken heitin pois jääkaappiin unohtuneen ”kuohkean suklaavanukkaan”, jonka pohjana oli avocadoa ja banaania. Se oli saanut ajan saatossa mukavan, harmahtavan kuorrutuksen pintaansa… Ja minä kun en lähes koskaan heitä ruokaa pois. Kirpaisi sydämestä.

 

Tämän herkullisen sitruunajuustokakun
syömisessä ei ollut mitään ongelmia.

 

Aloin ajatella tätä asiaa viikonloppuna, kun leivoin kakkuja tyttäreni 6-vuotissyntymäpäiväjuhliin. Niissä ei säästelty kaloreita ja ne olivat järjettömän hyviä. Upposivat niin lasten kuin aikuisten suihin viimeistä suupalaa myöten. Toinen kakuista oli Höyhenenkevyt sitruunajuustokakku ja toinen Mehevä mansikka-suklaakakku. Vieraiden pyynnöstä laitoin nämä netistä löytämäni ihanat reseptit tänne. Tein ne prikulleen ohjeiden mukaan ja niistä tuli täydellisiä. Eikä niitä tarvinnut ottaa kuin pienet siivut, niin herkkunälkä oli taltutettu.



Tämä minun tekeleeni Mehevästä mansikka-suklaakakusta
ei ollut ehkä päältä kaunis, mutta se oli sivuseikka. 



Niin sanottuja terveellisiä herkkuja halutaan varmaan paljon sen takia, että herkkuja voisi syödä usein ilman huonoa omaatuntoa. Että joka päivä voisi olla herkkupäivä. Mutta eikö tämä ole aika outo ajatus? Pitäisikö joka päivä olla myös vapaapäivä? Tai juhlapäivä? Pitäisikö aina olla kivaa? Kuka silloin enää osaisi nauttia erityisistä päivistä, jos niitä olisi koko ajan.

Erikseen ovat tietenkin kakut, leivonnaiset ja vanukkaat ja muut, joita muokataan erilaisten allergioiden takia. Nyt ajattelenkin näitä niin sanottuja terveellisiä herkkuja. Ehkä en pohtisi tällaisia, jos tosiaan olisin löytänyt suussa sulavan herkun täynnä voimaruokaa. Siihen asti olen sitä mieltä, että herkutellaan vaikka viikonloppuisin ja muuten mennään sillä ihanalla, herkullisella perusruoalla, kuten välipalasmootheilla, tuoreilla hedelmäpaloilla ja raakapuurolla, jossa on marjoja ja lusikallinen maapähkinävoita. Nam!  

Keväistä vihreää kotiin halvalla ja helpolla

Minulle se iski tänään, nimittäin pakottava tarve saada vihreää kotiin. Näin siitäkin huolimatta, että tämän hetken hittiväriä sinistä tulvii sisustuskaupoissa ja -lehdissä. Rakastan kotini värityksessä valkoista, ruskeaa ja vaaleaa harmaata, mutta varsinkin keväisin haluan saada värimaailmaan vähän eloa. Ja mikä siihen olisikaan parempi väri kuin vihreä, luonnon omin sävy.

Tulppaanikausi on osaltani nyt nähty, samoin narsissi ja helmililja. Siksi lähdin paikalliseen kukkakauppaan hakemaan harsokukkaa, jolla on muuten ihana nimi englanniksi, baby's breath. Harsokukka on minusta kuin ihana, raikas tuulahdus kevättä eikä hintakaan paina. Kaksi reilua oksaa maksoi yhteensä viisi euroa.

Harsokukka sopii kukkakimppujen lisäksi
loistavasti maljakkoon myös sellaisenaan.

 

Oletko sitä mieltä, että kynttilät kuuluvat talveen? Minä olin ennen. Nykyään sisustan niillä kotiani vuoden ympäri. Viimeistään tähän aikaan vuodesta olen kaivanut esille Iittalan Kivi-kynttilälyhdyt limenvärisinä. Minulla on kaksi kappaletta vihreitä, punaisia, punaruskeita ja kirkkaita Kiviä ja vaihtelen niitä vuodenaikojen mukaan vuodesta toiseen. Tällä kertaa otinkin käyttöön kirkkaat, sillä yhdistin ne limenvärisiin koristehelmiin. Ikeasta löytyy muuten Kulört-koristehiekkaa 1,95 euroa monessa värissä. Itse ostin parvekekäyttöön vaaleanharmaata.

Pentikin tarjotin ja koristehelmet sekä raikkaat
kynttilälyhdyt ovat minusta tosi keväinen yhdistelmä

Klassikot kestävät aikaa, mutta jos haluat kaipaat kotiisi hempeän vihreitä kynttilälyhtyjä edullisesti, käy katsastamassa Ellos Homen Annie-kynttiläkupit. Kuvan mukainen kolmen pakkaus on nyt 5,50, joten ostamalla vaikka kaksi settiä saa eri vuodenaikoihin ja mielialoihin sopivia tuikkukuppeja. Ikean omenainen tuoksukynttilä Sinnlig on 1,45. Hemtex myy mielestäni hintaansa nähden laadukkaita Pillar-pöytäkynttilöitä ja niitä löytyy kahdessakin kivan vihreässä sävyssä hintaan 1,95.

kuva Ellos Home

Kuva Ikea

Orkidea on suosittu ja edullinen kukka ja kun sen laittaa lasimaljaan, saa kivasti myös vihreää näkyviin. En ole mikään silkkikukkien ystävä, mutta kun paikallinen herrasmieskukkakauppias tarjosi minulle varastonsa kaksi viimeistä silkkiorkideaa yhteensä 1,95 eurolla, en voinut olla ostamatta. Eipähän tarvitse muistaa sitä vähäisintäkään kastelua, hih!

Silkkikukka, hot or not, en vielä tiedä.

Minimalistin kokkauspäivä lähes tyhjästä jääkaapista

Eilen oli se päivä, jolloin jääkaapissa ei ollut juuri muuta kuin kananmunia. Tai no olihan siellä ruoanlaittoa ajatellen myös porkkanoita, ruukkusalaatin jämä ja pari avocadoa, mutta eipä sitten muita raaka-aineita. No jääkaapin vierestä löytyi hieman nuupahtanut, puolikas ruukkubasilika.

Mitäs tänään syötäisiin?

Eilen oli myös päivä, jolloin menin heti aamusta salille. Kunnollista ravintoa oli siis ehdottomasti saatava ja kotikonstein, sillä tein koko päivän töitä kotona.

Kauppareissun paikka? Ei, vaan minimalistin kokkauspäivä, sillä jääkaapissa ja pakastimessa oli vielä riittävästi aineksia (soijajogurttia, kaurajuomaa ja marjoja) aamu-, väli- ja iltapalojen tekemiseen.

Olen aiemmin kertonut, että inhoan ruoan heittämistä roskiin ja yritän käydä kaupassa vasta silloin, kun on ihan pakko. Silloin ostan kerralla noin viikon ruokatarpeet, joita luovasti yhdistelemällä saan erilaisia ruokia ilman, että juuri mikään menee hukkaan. Minusta tämä on paitsi hyvä tapa säästää luontoa ja rahaa, niin myös hauska keino kasvattaa luovuutta ruoanlaitossa ja oppia elämään tarvittaessa myös niukasti.

Loppujen lopuksi onnistuin eilen tekemään itselleni lounaaksi ruishampurilaisen tonnikala-avocado täytteellä ja illalliseksi tomaattilinssipastaa. Kun kuivakaapissa pitää itselle sopivia perusjuttuja ja pakastimessa ainakin vihanneksia, jääkaapin minimalistisenkin sisällön avulla saa tehtyä oikein ravitsevaa, terveellistä ja liikkuvalle ihmiselle sopivaa ruokaa.

Tonnikalan ja avocadon lisäksi tähän voi laittaa
vihanneksia mielensä ja jääkaappinsa mukaan.

Tonnikala-avocado hampurilainen

1 Reissumies
1 prk tonnikalaa vedessä
1 avocado
1 dl herne-maissi-paprikaa
salaatinlehtiä
1 rkl ketsuppia/salaatinkastiketta/majoneesia tms.
1 valkosipulinkynsi
1 rkl oliiviöljyä

Sekoita tonnikala, avokado ja sulatettu herne-maissi-paprika tahnamaiseksi mössöksi. Lisää ketsuppia tai muuta kaapistasi löytyvää kostuketta. Paahda Reissumiehet molemmin puolin pannulla öljyn ja valkosipulisiivujen kanssa. Kasaa leivänpuolikkaiden väliin mössö ja salaatinlehdet (ja muita kasviksia, jos sattuu olemaan) ja nauti esimerkiksi suodatinpussista, jolloin ainekset pysyvät kasassa.

Perusaineksia hyvään kasvispastaan

Tomaattilinssipasta (syöjistä riippuen 3-4 annosta)

2 prk tomaattimurskaa (itse käytän Muttia)
vettä
1 prk tomaattipyrettä
2 dl pikalinssejä (kuivamäärä)
3 porkkanaa
2 valkosipulinkynttä
1 rkl hunajaa
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
Provencale yrttisekoitusta
tuoretta basilikaa

Kuullota pilkottu valkosipuli öljyssä ja lisää pannulle raastetut porkkanat. Kääntele hetki ja lisää tomaattimurskat ja yksi Mutti-purkillinen vettä. Kun kastike poreilee, lisää tomaattipyre, keitetyt pikalinssit, hunaja ja mausteet, ja anna hautua noin 15 minuuttia.
Laita spagetti tai pasta kiehumaan. Kun se alkaa olla valmista, kaada tomaattikastike survinta kestävään kulhoon tai kattilaan. Tee kastikkeesta survimella tasaista ja lisää tuore, silputtu basilika.

Välillä pitää tuntua pahalta, jos haasteena on Tough Viking

Päätin viime viikolla, että osallistun 5. syyskuuta Pohjoismaiden suurimpaan ja haastavimpaan extreme-estejuoksukilpailuun nimeltä Tough Viking. Päätöksen tein spontaanisti, kuten tyyliini monesti kuuluu, kun pääsin Fit-lehden kautta kokeilemaan Sats Elixian uutuustuntia Prformance Tough Viking. Tunnista ja fiiliksistäni voit lukea lisää täältä. Lähden myös itsestään selvästi siitä lähtökohdasta, että osallistun kilpailuun joukkueen kanssa. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa löytää rinnalle samanhenkisiä hulluja. Saa ilmoittautua!

Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tekevät tinkimättä töitä päämääränsä eteen. Urheilutoimittajana pääsin aikoinaan muun muassa harjoitusleireillä seuraamaan hyvinkin läheltä huippu-urheilijoiden harjoittelua ja siitä sain motivaatiota myös omaan tekemiseeni. Treenatessa minulta on kuitenkin puuttunut monesti päämäärä, joka on mielestäni aika ehdoton motivaation säilymisessä. En ole yhtään maratoonarityppiä enkä voisi kuvitellakaan kilpailevani fitness-lavoilla (jos minusta nyt ikinä fyysisesti edes olisi siihen), sillä olen sielultani nautiskelija. Tough Viking -kisa tuntui juuri minunkaltaiselleni aktiivitreenaajalle ja monia urheilulajeja harrastaneelle aikuiselle naiselle sopivalta haasteelta, sillä siinä yhdistyy hyvällä tavalla voima, kestävyys ja ketteryys.

Tämä viikko alkoikin sitten hiki roiskuen. Tajusin, että jos haluan olla sellaisessa kunnossa, että voin todella suorittaa radan, en vain osallistua, sali- ja juoksutreenini pitää muuttua. Kyllä, olen ennenkin tykännyt haastaa itseäni, mutta se viimeinen loppurutistus on jäänyt helposti puuttumaan, koska ei ole ollut pakko. Nyt on, koska olen päättänyt, ja se on hyvä.

Otin viime viikon tunnilta tuttuja, oman kehon tai pienien painojen kanssa tehtäviä liikkeitä mukaan alkulämmittelyyn sillä seurauksella, että olin ihan heistä märkä jo vartin jälkeen. Päätin myös, että käyn välillä ohjatuilla tunneilla hakemassa uusia ideoita ja haasteita, vaikka rakastan treenata yksin. Juoksuharjoitteluun lisään spurtteja tasamaalla ja mäissä. Vaikka tämä kuulostaakin nyt ällöttävän kliseiseltä, päätin siis mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä ilman poistumista tutusta ja turvallisesta mitään kehitystä ei tapahdu. Ei henkisellä eikä fyysisellä tasolla.

Otan esimerkiksi leuanvedot. Haluaisin todella hartaasti pystyä vetämään ainakin viisi oikeaoppista leukaa, mutta yläkroppa on heikkouteni enkä ole myöskään treenannut oikealla tavalla. Niinkin perustavanlaatuinen asia kuin puristusvoima on minulla ihan liian heikko. Koska inhoan tangossa riippumista (syystä että puristusvoimani on heikko) olen tähän asti elänyt vähän sellaisessa toivotaan, toivotaan -tilassa ajatellen, että kyllä voimat kehittyy tarpeeksi ylätaljan, penkkipunnerrusten, punnerrusten ynnä muiden avulla. No ei kehity.

Tänään siis aloitin leuanvetojen harjoittelun riippumisella. Riipuin 3 x 40 sekuntia enkä pitänyt siitä yhtään. Mutta sen sijaan pidän ihan hirveästi ajatuksesta leuanvedoista, joten purin hammasta ja riipuin. Pari viikkoa aion pelkästään riippua ja sitten alan riippumisen lisäksi tehdä muutaman leuanvedon kumpparin avulla. Työsarkaa siis riittää, mutta koska pohja on ihan ok, uskon, että viimeistään loppukesästä teen niitä ihan oikeita leukojakin.

Stepperin päällä ei tulla viikingiksi,
mutta kyllä sillä hyvän alkulämmön saa.

Mahtavaa treeni- ja työviikkoa!

Sinkkutreenit, paljon parempaa kuin Tinder

Olen ollut sinkkuna kohta kaksi ja puoli vuotta. Muutaman pitkän parisuhteen jälkeen yksinolo on tehnyt enemmän kuin hyvää, etenkin, kun olen halunnut vähän miettiä, miksi suhteeni eivät ole toimineet ja mitä oikein haluan. En silti väitä, että sinkkuna oleminen on niin kivaa, että haluan olla itsekseni loppuelämän ajan. Ajatus yksinäisistä eläkepäivistä ei houkuttele, vaikka onneksi niihin on vielä ainakin 25 vuotta aikaa. Uskon, että ihmistä ei ole pidemmän päälle luotu elämään yksin, vaikka jokaiselle sopii ainakin jossain elämän vaiheessa itsekseen oleminen.

Olin eilen tutustumassa Sats Eliksian uutuustuntiin Prformance Tough Viking, josta kirjoitinkin eilen. Tunnin ensisijainen tarkoitus on valmistaa osallistujia Helsingin Kaisaniemessä alkusyksystä järjestettävään Tough Viking -estejuoksukilpailuun. Tilaisuudessa kerrottiin kilpailun luonteesta, mutta nappasin järjestäjän puheesta erityisesti tiedon siitä, että kisan monien lähtöjen joukossa on erityinen sinkkulähtö. Aivan mahtava idea!

Saleilla ja muissa urheilupaikoissa pyörii paljon kivanoloisia miehiä, mutta kun en tiedä statuksesta, en lähde heitä lähestymään. Salilla keskityn treenaamiseen välittämättä siitä, miltä näytän. Mutta entäpä jos olisikin erikseen vain sinkuille järjestettyjä treenejä, joissa kyllä treenattaisiin ja kovaa, mutta joiden jälkeen olisi ihan luontevaa jutella ja kysellä treffikumppania?

Itse käyn baareissa tai yökerhoissa muutaman kerran vuodessa. Kesällä tulee tietysti istuttua välillä terasseilla, mutta muutamaan jäävät nekin kerrat. Sen sijaan treenaamassa käyn noin neljä kertaa viikossa. Mikä mahdollisuus silloin olisikaan tutustua saman henkisiin miehiin. Ja miten paljon hauskempaa se olisi kuin mikään Tinder tai netin treffipalsta (jotka nekin on muuten tullut kokeiltua).

En pikaisella googlettamisella löytänyt osumia haulla "sinkkutreeni", mutta jos tällaisia on, haluan ehdottomasti kuulla niistä.

Tämä "taidepläjäys" päätyi tähän tasan siksi,
että oli niin kivan keväinen tausta.
 

Itse vietän nyt rennon viikonlopun levon ja ystävien seurassa. Nautinnollista viikonloppua!

Uusinta uutta kokeilemassa - Less is more myös treenatessa

Olen ajatellut olevani tosi hyvässä kunnossa. Kunnes tänä aamuna ymmärsin, että se on kovin suhteellinen käsite. Saattaa olla, etten tämän aamuisen session jälkeen pysty kunnolla laskeutumaan pytylle koko loppuviikkoon.

Pääsin Fit-lehden kautta tutustumaan Sats Elixian ja Tough Vikingin yhdessä kehittämään Prformance Tough Viking -tuntiin, jonka tarkoitus on erityisesti valmistaa osallistujia tulevaan extreme-estejuoksukisaan, joka järjestetään Kaisaniemessä 5. syyskuuta. Demotunti kesti puoli tuntia, mutta jo noin kymmenen minuutin kuluttua pakarani huusivat hoosiannaa ja puuskutus kuului taatusti viereiseen joogasaliin. Anteeksi, jos häiritsin jonkun teistä meditatiivista hetkeä! Ehkä osasyy tuntemuksiin johtui eilisiltaisesta pakaratreenistä, johon tämän aamun setti ei ehkä ollut parasta mahdollista palauttavaa liikuntaa. Mutta niin siistiä ja niin koukuttavaa!

Yhtä hymyä ennen kuin todella tiesin, mihin olin lähtenyt mukaan.

Treeni kesti siis puolisen tuntia ja se koostui 10 minuutin alkulämmittelystä, 12 minuutin taito-osuudesta ja 10 minuutin kestävyys/voima-harjoituksesta. Treeni sisälsi muun muassa erilaisia askelkyykkyjä ja kyykkyjä, hyppyjä, leuanvetoja, spurtteja ja köysikiipeilyä. Hyvien ohjaajien avustuksella kokonaisuudesta sai paljon irti, vaikka moni liike vaati lihaksia, joiden olemassaolosta en tainnut edes tietää. Selvää on, että muutaman kerran jälkeen lihakset vastaanottavat uusia ärsykkeitä jo paljon paremmin.

Heikoin lenkkini löytyy ehdottomasti käsistä,
mutta ei se voima ilmaiseksi tule.

Piti ihan varmistaa trainerilta, että oikeastiko
tätä köyttä pitkin olisi tarkoitus kiivetä ylöspäin. :)

Viimeistään näissä spurteissa totesin, että viikinkikuntoni
ei ole vielä ihan kohdillaan. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa!

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että less is more myös treenaamisessa. Kun joskus parikymppisenä kävin paljon jumpissa ja salilla, "treeneihin" saattoi mennä kaksikin tuntia. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli enemmän jäsenien heiluttelua kuin mitään, minkä kohdalla voisi puhua lihaskunnon tai kestävyyden parantamisesta.

Onneksi nykyään puhutaan paljon lyhyistä ja tehokkaista treeneistä. Vaikka niitä mainostetaan erityisesti kiireisille ihmisille, minusta niitä ei tarvitse ajatella vain ajankäytön tehostamisen kautta. Itse en juokse elämääni läpi kellon ja kalenterin kanssa, mutta haluan tehdä asioita kaikki lasissa ja keskittyä täysillä juuri siihen, mitä kulloinkin teen. Kun treenataan, treenataan ja kun levätään, todellakin levätään. Motivaatio pysyy ainakin minulla korkeammalla, kun tiedän, että edessä on esimerkiksi neljä kovaa ja mietittyä pakaraliikettä sen sijaan, että tahkoisin salilla puolentoista tunnin kaikki lihakset kerralla -treenin.

Tämän aamun treeni opetti minulle myös omasta kunnostani pari asiaa: tarvitsen lisää käsivoimaa ja räjähtävyyttä. Omia heikkouksia ei välttämättä huomaa, jos tekee pitkään asioita samalla tavalla. Siinäkin yksi syy kokeilla aina välillä jotain ihan uutta.




Onnellinen puuskuttaja, kaikkensa antaneena.

Kevättakit kertovat, miten minusta tuli minimalisti

Kuinka monta kevättakkia on hyvä omistaa? Siis sellaista käyttö-, ulkoilu- ja lenkkitakkia, joita Suomen säissä käytetään ainakin keväällä ja syksyllä, mutta myös valitettavan usein kesällä. Minä saan luvuksi neljä. Olen itse asiassa hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen takkivalikoimaani, jota tuli viikko sitten vahvistamaan Facebook-kirppikseltä tehty superlöytö. Jokaiseen tarpeeseen löytyy takki ja kaikki ovat kovin mieluisia.

Ennen tilanne oli toinen. Kun ostin uuden takin jonkun vanhan tilalle, jätin sen vanhan varatakiksi. Siis takiksi niitä mahdollisia päiviä varten, jolloin tarvitsisin päälle pantavaa, kun toinen takki on pesulassa tai ystäväni kutsuu minut omakotitalonsa pihatalkoisiin. Roikutin kaapissani takkeja vuoden kahta mahdollista päivää varten, joita ei sitten yleensä tullutkaan. Nykyään ajattelen, että jos joku tarvitsee apua remontissa tai pihahommissa, hän voi lainata minulle myös vaatteet. Ja jos vien takkini pesulaan, voin hyvin käyttää sitä toista siistiä, jonka omistan.

Milloin sitten totesin, että neljä takkia on ihan riittävä määrä? Kaksi vuotta sitten, kun muutin nykyiseen asuntooni, jossa minulla on tilaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Järkeenkäypää? Kyllä! Olen elänyt varsin vaiherikasta elämää ja muuttanut aikuisiälläni 12 kertaa. Se tarkoittaa muuttoa keskimäärin puolentoista vuoden välein. Ja noiden 12 muuton aikana olen pakannut, kantanut ja purkanut valtavia määriä vaatteita ja tavaroita, joita en ole koskaan käyttänyt.

Viimeisimmän muuttoni aikaan, kun vihdoin asetuin aloilleni, päätin, että nyt saa riittää. Vähensin tavaramäärää isolla kädellä ja avasin jokaisen mystisen laatikon, joita olin siirrellyt kellarikomerosta toiseen avaamatta. Kun laitoin tavaroita paikoilleni nykyisessä kodissani, kaappeihin jäi runsaasti tilaa ja kellarikomero puolityhjäksi. Silloin tajusin, mitä kaipaan. Kaipaan ympärilleni tilaa, en tavaraa.

Silloin minimalisti minussa todella heräsi, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Tiesin vain, että voin paremmin, jos ympärilläni ei ole liikaa tavaraa. Minimalismini syntyjuuret ovat paljon syvemmällä kuin kahden vuoden takana.  Muistan, kun joskus kymmenisen vuotta sitten aloin ahdistua isoissa marketeissa ja vaateketjujen liikkeissä kaiken tavaramäärän keskellä ja ihmettelin aina, kuka nämä kaikki tavarat oikein ostaa.

Mutta takaisin vielä niihin kevättakkeihin. Mielestäni jokaisella takilla tulee olla syy roikkua henkarissa. Minulla eteisen henkareissa roikkuu ruotsalaisen laatumerkki Elvinen tummansininen takki, joka korvaa minulla talven parkatakin sekä superpehmeä nahkatakki, jonka löysin monta vuotta sitten salolaisen liikkeen loppuunmyynnistä. Näiden lisäksi tarvitsen ulkoilutakin koiranulkoilutukseen ja rauhallisiin kävelylenkkeihin sekä Niken mustan juoksutakin, joka toimii yhtä hyvin vuodesta toiseen.

Miksi ostaa uusia takkeja, jos entinen on täydellinen?

Jos nyt muuttaisin tähän samaan aikaan vuodesta, nämä neljä takkia olisivat heti purettavien –listalla ja saman tien käytössä. Mitä muuta varten vuodenaikaan sopivat takit edes ovat olemassa?

 

 

 
  

 

Heti yllättävä käänne minimalistisessa Project 333:ssa

Aloin tänään noukkia vaatekaapistani niitä 33 vaatetta, joita käyttäisin seuraavan kolmen kuukauden ajan, olenhan päättänyt olla mukana maailmanlaajuisessa minimalistisessa tyylihaasteessa, joka kulkee nimellä Project 333 (tästä enemmän myös eilisessä blogikirjoituksessani). Aloitin farkuista, sillä niiden valinta tuntui helpoimmalta. Sen jälkeen heitin sängylle kolme mekkoa sekä farkkuhameen ja lopulta paitoja. Silloin iski hätä.

Tajusin kauhukseni, että en millään saisi kokoon sellaista paitavalikoimaa, jossa viihtyisin kolmen kuukauden ajan. Ongelmana ei ollut yli- vaan alitarjonta. Tämä ei siis suinkaan tarkoita sitä, että kaapissani ei olisi riittävästi paitoja, vaan sitä, että tajusin siellä olevan ihan liikaa huonoja paitoja. Nyppyisiä paitoja sekä värejä ja malleja, jotka eivät olleet miellyttäneet minua enää pitkään aikaan.

En ollut tajunnut tätä näin kirkkaasti ennen kuin aloin valmistella tätä projektia omalla kohdallani. Nyppyiset ja "ihan ok" -paidat ovat olleet siis päällä ehkä pari kertaa kuukaudessa etenkin silloin, kun en ole ehtinyt tai jaksanut pestä pyykkiä. Ne ovat olleet sellaisia varapaitoja, jotka ovat täyttäneet vaatekaappia, mutta toisaalta ärsyttäneet olemassaolollaan.

Tosiasia siis on, että kaappini on lähes täynnä varavaatteita sen sijaan, että siellä olisi kunnollisia, minua miellyttäviä käyttövaatteita. Ja yllätys yllätys, kaikki nämä varavaatteiksi kutsumani vaatteet ovat halpojen ketjujen tuotteita. Johtopäätös tästä kaikesta oli varsin helppoa tehdä: sen sijaan, että olin ostanut aikoinaan viisi samankaltaista 15 euron paitaa, olisi ollut huomattavasti järkevämpää ostaa yksi laadukas 50 euron paita. Tällaisella matematiikalla ja oletussummilla säästöä olisi tullut 25 euroa ja minulla olisi yksi lempivaate enemmän.

Oho! Tiesin, että sininen on lempivärini,
mutta että olen näin yhdenmukainen värinkäyttäjä.
Projekti 333 on myös sitä varten, että oppii lisää omasta tyylistään.

No, mitään hirveän kamalaa tämä ei ole, kysehän on vain vaatteista. Ja sängylläni on joka tapauksessa monta hyvää vaatekappaletta, jotka puen ilomielin päälleni. Koska tarvitsen kolmen kuukauden aikana päällepantavaa, mukaan lähtee myös näitä niin sanottuja varavaatteita. Mutta päätin myös sen, että heti kun löydän varavaatteelle kunnollisen korvaajan järkevällä hinnalla, varavaate päätyy kunnosta riippuen kiertoon tai jäteastiaan.

Minusta on ihan mahtavaa, että olen tajunnut näinkin tärkeän asian vaatteiden kuluttamisesta ja ostamisesta ennen kuin koko projekti on edes alkanut. Tuskin maltan odottaa, mitä kaikkea mielenkiintoista ja opettavaista tulee vastaan, kun homma pääsee kunnolla vauhtiin.

"If you have to buy stuff to store your stuff, you might have too much stuff." bemorewithless.com

Minimalismia käytännössä: kolme kuukautta vain 33 vaatteen, asusteen ja kenkäparin kanssa

Aion käyttää kolmen kuukauden ajan yhteensä vain 33 vaatetta, laukkua, huivia, korua, paria kenkiä ja takkia. Siis kolmen kuukauden ajan vaaterekistäni tulee löytymään arviolta kaksi takkia, yksi käsilaukku, yksi huivi, 25 vaatekappaletta ja sen rekin alta neljät kengät. Ja näiden kanssa aion pärjätä kolme kuukautta.

Kuulostaako hurjalta? Ei hätää, alusvaatteet ja sukat eivät kuulu näiden 33 vaatteen tai asusteen joukkoon. Eivätkä myöskään treenivaatteet, joten ei tarvitse pelätä, että kulkisin salilla tai lenkkipolulla haisuliinina, kun en ehtisi pestä yhtä ja samaa yhdistelmää joka päivä.

Kaiken takana on Project 333 -niminen maailmanlaajuinen ja suosittu haaste, johon törmäsin lukiessani minimalistisesta elämäntyylistä ja less is more -ajattelusta. Ihastuin ajatukseen 33 vaatteesta kolmen kuukauden ajan välittömästi, sillä olen jo pitkään haaveillut siitä, että minulla olisi makuuhuoneessani yksinkertainen vaaterekki, jossa roikkuisi pelkästään kauniita, käytännöllisiä ja toistensa kanssa yhteensopivia vaatteita. Ja kun katsoin muun muassa Instagramissa #Project333 inspiroivia kuvia, sai päätökseni osallistua projektiin lopullisen sinettinsä.

Minua on kutkuttanut ajatus siitä, että voisin unohtaa aina epäjärjestyksessä olevat paita-, hame- ja housupinot ja lopettaa aamuisen pähkäilyn siitä, sopiiko joku paita yhteen joidenkin farkkujen kanssa. Kaiken lisäksi olen jo muutaman vuoden ajan pikkuhiljaa hankkiutunut eroon halvoista ja huonolaatuisista vaatteista ja yrittänyt kerätä kaappeihini vain vaatteita, joista todella pidän. Silti uskon, että minulla on edelleen ainakin neljä kertaa enemmän vaatteita kuin oikeasti käytän. Ihan hullua!

Lempimekkoni ovat itseoikeutetusti
mukana kolmen kuukauden ajan, mutta
muuten vaatekokoelma hakee vielä muotoaan

Aion toteuttaa Project 333:n ennen kaikkea siksi, että haluan tietää, tuottaako konkreettinen vähemmän on enemmän -toiminta minulle hyvää mieltä ja iloa. En yhtään epäile, ettenkö selviäisi haasteesta, sillä kolme kuukautta on loppujen lopuksi lyhyt aika ja kesä on lähes ovella, joten pukeutuminen on kaikin puolin helpompaa kuin talvella. Mutta tässä(kään) hommassa tärkeintä ei ole päämäärä, vaan itse matka. Kuten projektin vuonna 2010 lanseerannut Courtney Carver sanoo: "Tämän projektin tarkoitus ei ole aiheuttaa kärsimystä. Haluan, että Project 333 tuo elämääsi iloa, ei turhautumista." Ja näinhän se pitää olla kaikessa mitä teemme.

Kenkien valitseminen tuottaa eniten päänvaivaa.
Toistaiseksi nämä ovat läpäisseet seulan

Voisin periaatteessa aloittaa projektin jo huomenna, mutta olen hieman empinyt sään kanssa. Entä jos valitsen liian kesäisiä vaatteita ja sitten tärisen koko toukokuun, pahimmassa tapauksessa myöhemminkin? Kun lueskelin aiheesta lisää, ymmärsin, ettei tästä pidä tehdä liian vaikeaa. Sää on tekijä, johon emme voi vaikuttaa ja järkeä pitää aina käyttää. Kerään siis tämän viikon aikana kokoon Suomen kesään sopivan yhdistelmän, josta pidän, ja jos sää yllättää erityisellä koleudellaan tai kuumuudellaan, vaihdan joitain vaatteita toisiin. Aion ehdottomasti ottaa projektin tosissani, mutta maalaisjärkeä käyttäen.

Kerron blogissani heti, kun projektini alkaa ja aina välillä myös siitä, miten se etenee. Tästä blogista ei tule Project 333 -kertomusta, mutta olen varma, että tämä tulee herättämään paljon kiinnostavia ajatuksia. Stay tuned!

Pientä pintaremonttia, ja tunnelma voi olla ihan pilalla

Alan pian tehdä pientä pintaremonttia asunnossani, joka on odottanut sitä jo yli kaksi vuotta. Olohuoneen seinät saavat uuden maalin ja tapetin pintaansa, samoin lapsen huone. Olen katsellut pari edellistä viikkoa huokean hintaisia tapetteja ja vertaillut maaleja. Mutta onneksi ennen hommiin ryhtymistä tein kaikkein tärkeimmän asian, eli juttelin alkavasta remontista ystäväni kanssa.

Kysyin häneltä mielipidettä valitsemiini olohuoneen tapettiehdokkaisiin. Kuvia taisi olla viisi ja hän tykkäsi parista samasta, jotka olivat myös minun suosikkejani. Mutta sitten pääsimme itse asiaan. Ystäväni nimittäin kysyi, miksi olen ajatellut olohuoneeseeni harmaan tai mustavalkoisen sävyistä tapettia. Siksi kun se on minusta nätti ja simppeli, vastasin. Niin, mutta millä sävyllä maalaat sitten loput seinät, hän tiedusteli. Ajattelin jotain vaalean harmaan, hieman ruskeaan taittavaa sävyä, sanoin.

Älä ihmeessä pilaa kotisi ihanaa tunnelmaa! hän huudahti. Harmaa, valkoinen ja musta ovat kylmiä ja sinun asunnossasi ihaninta on juuri se, että siellä on niin lämmin tunnelma, hän ilmoitti.

Tajuisin saman tien, että hän on täysin oikeassa. Olin ollut melkein pilaamassa asuntoni tärkeimmän asian, sen uskomattoman pehmeän valon ja lämpimän kotoisen tunnelman muutamalla seinien värin ihan toiseksi. Periaatteessa en haluaisi edes tehdä remonttia olohuoneeseeni, sillä tykkään sen väreistä juuri tällaisenaan. Mutta edellisten asukkaiden hieman erikoisten sisustusratkaisujen takia olohuoneen isoimmassa seinässä on kahta erisävyistä tapettia ja seinissä sekä katossa häiritseviä reikiä. Jotain on siis tehtävä, mutta varoen ja tunnelmaa vaalien.

Hmm, voisiko tästä tulla joku sisustustrendi,
kahdesta eri tapetista vierekkäin?

Mielestäni kodin ehdottomasti tärkein asia on sen tunnelma. Se on se syy, minkä takia kotiin tuleminen on aina yhtä ihanaa. Kaunis sisustus on myös tärkeää, mutta sitä ei saisi koskaan tehdä tunnelman kustannuksella.

Tunnelma on se, mikä erottaa kodin asunnosta.

Tein myös blogiini pientä pintaremonttia vaihtamalla sen nimen ja osoitteen. Haluan niiden vastaavan paremmin koko tämän blogin perimmäistä ajatusta, sitä, miten elää hyvää ja täyteläistä elämää vähemmällä tavaralla, ostamisella ja kiireellä, rennon minimalistisesti. Uskon, että ainakaan tämä projekti ei mennyt pienen pintaremontin jälkeen pilalle.

Tuorepuuro- ja smoothie-ohjeet aloittelijalle

Olen puolen vuoden ajan pörrännyt erilaisissa terveysaiheisissa blogeissa ja tutustunut lukuisiin tuorepuuro- ja smoothieresepteihin. Miksi näihin? Siksi, että vatsani sekä yleisen hyvinvoinnin ja jaksamisen takia lähdin etsimään vaihtoehtoja ns. perinteisiin aamiaisiin, kuten kaurapuuroon, jogurttiin myslin kanssa ja leipään tilpehööreillä.

Veteen keitetty kaurapuuroa olen syönyt lapsuudesta asti, monen vuoden ajan joka aamu. Se ei kuitenkaan ole mielestäni erityisen täyttävää ja maitoon en ole halunnut sitä keittää ensin sen vaivalloisuuden ja myöhemmin maidon välttämisen takia. Jogurtti ja pähkinäinen mysli ovat olleet herkkuani pitkään, mutta maitotuotteiden välttäminen terveyssyistä on tehnyt siitä huonon vaihtoehdon. Ja sitten se leipä. Suurin osa leivistä ei vain sovi minulle. En tiedä johtuuko se hiivasta, viljasta vai mistä, ja koska pärjään hyvin ilman leipääkin (paitsi äidin tekemiä sämpylöitä), ei leipä kuulu myöskään aamiaiseeni.

Tuossa siis syitä siihen, että olen onkinut tietoa muista aamiais-, välipala- ja iltapalavaihtoehdoista. Ja sitähän nykyään riittää. Blogit ja lehdet tuntuvat olevan täynnä erilaisia terveellisiä reseptejä ja superfoodeja, ja hyvä niin. Monesti olen kuitenkin törmännyt siihen ongelmaan, että resepteissä käytetään paljon tavalliselle tallaajalle erikoisia ja osaksi myös varsin kalliita aineksia. On chiasiemeniä, riisiproteiinia, maapähkinävoita, kookosöljyä, erilaisia viher- ja smoothiejauheita, proteiinijauhetta, raakakaakaota, hampunsiemeniä, vanijajauhetta, soijamaitoa, kaurajuomaa, mantelijuomaa, gojimarjoja yms. yms. Ja näiden lisäksi tarvitaan tietenkin niitä perusaineita, kuten hedelmiä, marjoja, vihanneksia ja kaurahiutaleita.

Itse tulen koko ajan enemmän minimalistiksi (tästä aiheesta mm. vaatekaapin tyhjennyksen suhteen postaus myöhemmin)  ja haluan ostaa ruokaa, jonka todella syön. Vasta kun jääkaapissa on jäljellä suunnilleen vain kananmunia, muutama maustepurkki ja kahvimaitoa, menen uudelleen kauppaan. En myöskään halua pistää rahaa kiinni isoon määrään erilaisia kuivatuotteita, vaikka ne säilyvätkin pitkään. Suomessa ruoka on niin järjettömän kallista ja arvostan ruokaa niin paljon, että en siedä edes ajatusta sen poisheittämisestä.

On mahtavaa, että moni bloggari loihtii koko ajan uusia yhdistelmiä ja entistä maistuvampia reseptejä, ja arvostan heitä todella paljon. Moni ns. huippubloggari saa kuitenkin yhteistyökumppaneiltaan paljon tuotteita ilmaisiksi ja siksi heidän on helpompi ylläpitää purkki- ja pussitaivasta kuivakaapissaan.

Minun tyylini on ostaa helposti yhdisteltäviä aineksia ja loihtia niistä useamman päivän ajan erilaisia yhdistelmiä. Kun ainekset loppuvat, mietin uusia yhdistelmiä ja käyn kaupassa. Tämä tietenkin vaatii hieman perehtymistä ja osaamista keittiössä ja ruoanlaitossa, mutta ei se loppujen lopuksi niin vaikeaa ole, kun aloittaa yksinkertaisista yhdistelmistä. Kun perustiedot ovat kunnossa, on helppo alkaa soveltaa.

Sitten vihdoin otsikon aiheeseen, eli aloittelijalle sopiviin ohjeisiin. Esittelen tässä tämän viikon aineksista tekemäni kaksi tuorepuuroa ja smoothieta, joissa pärjää simppeleillä aineksilla. Jos ensimmäistä kertaa kokeilla kyseisiä juttuja, ei ole mitään järkeä ostaa armeijaa erilaisia tuotteita. En ole todellakaan keksinyt pyörää uudestaan, vaan nämä ovat muunnelmia tai yhdistelmiä lukuisista ohjeista, joihin olen tutustunut. Aineksina olen käyttänyt kaurahiutaleita, kaurajuomaa (voit valita tilalle myös soijajuomaa tai mantelijuomaa), banaania, avocadoa, mustikoita, mustaherukoita, pähkinöitä (esim. manteleita, hasselpähkinöitä ja cashevpähkinöitä), hunajaa, suolaa sekä chiasiemeniä ja siemenseosta (jotain ns. voimaruokaa on hyvä pitää kaapissa). Kaikkia aineksia saa lähikaupoista ja Punnitse&Säästä-kaupasta, joita löytyy lähes 40 kaupungista ympäri Suomea.

 

Tuorepuuro 1

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl kaurajuomaa (itse käytän Oatley-merkkistä)

Ripaus laadukasta suolaa

2 rkl siemenseosta

1 dl mustaherukoita

Mittaa illalla kannelliseen purkkiin kaurahiutaleet ja kaurajuoma. Laita yöksi jääkaappiin. Lisää aamulla tarvittaessa nestettä ja halutessasi ripaus suolaa. Heitä joukkoon siemenseos ja herukat, lisää halutessasi hieman sokeria, sekoita ja nauti.

 

Tuorepuuro 2

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl kaurajuomaa

Ripaus laadukasta suolaa

0,5 dl pähkinämurskaa

1 dl mustikoita

Mittaa illalla kannelliseen purkkiin kaurahiutaleet ja kaurajuoma. Laita yöksi jääkaappiin. Lisää aamulla tarvittaessa nestettä ja halutessasi ripaus suolaa. Murskaa survimella pähkinät ja sekoita murut mustikoiden kanssa puuroon.

Kun olet saanut näistä versiosta tarpeeksesi, käy tsekkaamassa The good morning –blogin loistava postaus tuorepuuron ABC.

 

Tuorepuuro kaikessa herkullisuudessaan.

 

Minä tykkään sotkea kaikki keskenään ihanaksi värikkääksi mössöksi.

 

Smoothie 1

1 banaani

2 dl kaurajuomaa

2 rkl chiasiemeniä

mustaherukoita

Muussaa ainekset sauvasekoittimella, jos sinulla ei ole blenderiä. Itselläni on ollut jo pitkään käytössä 20 euron sauvasekoitin ja hyvin toimii.

 

Smoothie 2

1 avocado

1,5 dl kaurajuomaa

0,5 dl vettä

kourallinen pähkinöitä

1 dl mustikoita

loraus hunajaa

Murskaa ensin pähkinät, laita sitten loput ainekset ja tee sauvasekoittimella pehmeä smoothie.

Smoothieen voi aina varsin huoletta lisäillä vihannes- ja hedelmälaatikoiden jämiä, kuten omenaa, päärynää, kurkkua, lehtikaalia ja babypinaattia.

 

 

Toivepostaus: Näin löydät sinua kiinnostavat blogit

Juttelin pääsiäisenä ystäväni kanssa bloggaamisesta ja kiinnostavista blogeista. Kerroin seuraavani päivittäin useita, aika erilaisiakin blogeja. Aamuisin on kiva lukaista jotain energisoivaa, jossa on värikkäitä kuvia ja sporttinen ote. Liikkuessani joukkoliikennevälineissä kurkkaan yleensä läpi suosikkiblogini, joissa on uutta lähes päivittäin. Välillä vilkaisen muutaman muotiblogin ihan sen takia, jos keksisin taas uusia tapoja yhdistellä jo olemassa olevia vaatteitani.

Iltaisin, kun rauhoitun päivän menosta, palaan suosikkiblogeihini uudelleen ja luen nopeasti silmäillyt päivitykset tarkemmin. Päivän päätteeksi omassa sängyssä blogi korvaa joskus kirjan, ja tällöin menen yleensä harmonisiin sisustus- ja lifestyleblogeihin, joiden parissa voin suunnitella hyviä, parempia ja lopulta toteutettavia projekteja omaan kotiini. Siinä oma blogikäyttäytymiseni noin pääpiirteittäin.

Mutta miten olen löytänyt blogit, joiden parissa viihdyn. Suurin osa bloggareista lisää itsensä kahteen paikkaan, Blogilistalle ja Bloglovin’iin. Niissä blogit on luokiteltu bloggarien määrittelemien avainsanojen mukaan, jolloin lukijan on helppo etsiä esimerkiksi itseään kiinnostavia blogeja esimerkiksi aiheista fitness, kauneus, sisustaminen, lifestyle, muoti tai matkustaminen. Bloggari siis liittää blogiinsa valitsemiaan avainsanoja ja ne määrittävät, minkä aihepiirien alta blogi löytyy.

Kiinnostavien blogien etsiminen listojen perusteella saattaa tuntua vaivalloiselta eikä ihme, sillä blogilista.fi-sivustolla oli tätä päivitystä tehtäessä 62 836 blogia. Onneksi on muitakin tapoja löytää kiinnostavaa luettavaa tai katseltavaa. Blogilistalta löytyy mm. Luetuimmat-lista, joka kertoo, mihin blogeihin on siirrytty eniten Blogilistan kautta. Itse en ole löytänyt tältä listalta minua puhuttelevia blogeja, mutta makuja on monia.

Kun loppujen lopuksi löytää blogin, minkä tyylistä tykkää, kannattaa aina tsekata, mitä blogeja bloggari itse seuraa. Moni mainitsee ne blogissaan. Tällä tavalla olen itse löytänyt muun muassa kivoja sporttiblogeja. Tämänkin blogin oikeasta laidasta löytyy pieni kattaus blogeja, jotka inspiroivat minua. Lisäilen listalle uusia sivuja säännöllisesti.

Blogiyhteisöt ja -portaalit, kuten Indiedays, Fitfashion ja Lily.fi, keräävät yhteen paikkaan tiettyjen aihepiirien blogeja. Itse seuraan esimerkiksi Rillan koti –blogia, joka löytyy osoitteesta rillankoti.indiedays.com.

Olen koukussa Instagramiin, ja sen kautta olen löytänyt monia blogeja, joissa olen joko käynyt kerran kylässä tai pistänyt säännölliseen seurantaan. Kun haen inspiraatiota sisustamiseen, teen haun #sisustus. Ihanimmat kuvat klikkaan auki ja aika monen takaa paljastuu bloggari, joka jakaa maistiaisia uusista postauksistaan kuvapalvelussa. Näin teen muuten minäkin.

Näiden vinkkien lisäksi on taatusti monta muutakin tapaa löytää blogeja, joista parhaimmillaan tulee kuin lempiartisteja tai -kappaleita. Parhaimmillaanhan blogit inspiroivat, auttavat arjessa ja juhlassa, helpottavat hädässä ja innostavat ilossa.

Metsäretkellä personal trainerin kanssa

Metsä on ollut tänä pääsiäisenä henkireikäni. Kolmena päivänä olen pistänyt kumisaappaat jalkaan ja mennyt koirani kanssa niin syvälle varsinaissuomalaiseen metsään kuin mahdollista. Moottoritieltä kantautuvaa liikenteen huminaa ei näillä leveysasteilla pääse pakoon, vaikka olisi omasta mielestään keskellä ei mitään. Mutta kyllä minulle riittää se, että tunnen olevani umpimetsässä.

 

Metsäautotie sopii kevyeksi alkulämmittelyksi.

 

Viime viikon tapahtumat ovat ottaneet veronsa. Onhan se rankkaa, että sen lisäksi että omat valinnat ja sattumat ohjaavat elämää, niin välillä ulkopuoliset päätökset vievät sen ihan uusille raiteille. Elämän arvaamattomuus tekee joskus kipeää, vaikka eläisi kuinka päivä kerrallaan ja asioilla on tapana järjestyä -asenteella.

 

Saappailla ja housuilla on yhteensä ikää noin 40 vuotta.

 

Sen takia metsä on vetänyt puoleensa. Luonnontilassa olevassa kallioisessa metsässä rämpiessä saa kunnolla hien pintaan ja ajatukset tuuletusta. Aivan mahtava keino yhdistää kehon ja mielen huolto! Parin päivän jälkeen reisissä tuntuu samanlaista poltetta kuin juoksulenkin jälkeen, mutta mieli on saanut taatusti enemmän tuuletusta kuin asfalttitietä mittaillessa.

 

Näissä maastoissa juostiin Jukolan viesti vuonna 2006.

 

Ilman koiraa päämäärätön metsäseikkailu olisi taatusti tylsempää. Oma kiharakarvainen noutajani on sitkeä kaveri, joka on luotu liikkumaan vaikeissa päivätolkulla. Metsässä se on loistava personal trainer, joka näyttää esimerkkiä kivien päällä hyppelyssä ja kalliojyrkänteiden nousemisessa.

 

Personal trainer näyttää mallia.

 

Koira ei odota, että sen kanssa juttelisi, mutta se ei pane pahitteeksi aika ajoin purkautuvaa ajatuksenvirtaa. Se ei ala hoputtaa, kun haluaa vaan istua kaatuneen puun rungon päällä silmät kiinni ja arvuutella, mikä lauluääni kuuluu millekin linnulle.

 

Se on virallisesti kevät nyt!

 

Paluu kaupunkiin ja kotiin tuntui kevyeltä ja pää on täynnä ideoita ja tulevien projektien suunnittelua.

 

Uusien haasteiden edessä

Elämä on siitä jännä juttu, että yksi pieni hetki voi muuttaa isoja juttuja. Minä ja työpaikkani lähdimme maanantaina kulkemaan eri suuntiin. Joskus vain käy niin, että tekijä ja työ eivät kohtaa toisiaan, vaikka molemmat olisivat kuinka hyviä tahansa.

Jostain syystä mieleeni tuli verrata asiaa yhtäkkiseen hullaantumiseen, siihen, että kaksi ihmistä kohtaavat toisensa, heidän välillään kuuluu suuri klik ja homma etenee pikavahtia yhteiseen asuntoon ja yhteisen elämän suunnitteluun. Ja sitten muutaman kuukauden kuluttua voi käydä niin, että kumpikaan ei enää tiedä, mihin on toisessa niin hullaantunut ja kun vaaleanpunaiset lasit ovat tippuneet silmiltä, toinen näyttäytyykin ihan eri valossa. Ehkä tämä ei ole paras mahdollinen vertaus, mutta siinä tämä homma kuitenkin parhaiten kiteytyy.

Eihän näin tietenkään aina käy, ei parisuhteissa eikä työrintamalla. Ja miksi näin joskus käy, ei siihen ole mitään kaikenkattavaa selitystä. Kun sekä ihmiset että työtehtävät muuttuvat ja kehittyvät, ei aina mennä samaan suuntaan. Näin se menee elämässä kaiken kaikkiaan. Ja aina elämä jatkuu. Uskon siihen, että kokemuksista viisastuneena seuraavalla kerralla asiat lutviutuu paremmin.

Päätin heti maanantai-iltana, että herätän tämän blogini kuolleista, sillä tätä on ollut oikeasti ikävä! Saman tien päätin myös sen, että kerron tilanteestani tässä ja nyt, olenhan viestinnän ja journalismin ammattilainen. En usko, että hyvä tyyppi ja hyvä työ kohtaavat niin, että tehtailee hakemuksia itsekseen kaikessa hiljaisuudessa. Uskon siihen, että työ löytää tekijänsä tai tekijä työnsä toiminnan kautta. ”Nothing happens until someone sells something.” Ai että minä rakastan tuota lausetta.

Viimeisten kuukausien aikana, monen muun tehtävän ohella, olen sukeltanut syvälle some-maailmaan, ja pakko myöntää, että olen siihen hyvällä tavalla koukussa. Olen löytänyt monia ihania blogeja, jotka aion listata tänne pikapuoliin. Olen tutkinut erilaisten mielipidevaikuttajien blogien, verkkosivujen sekä Instagram- ja Twitter-tilien käyttämistä ja huomannut, kuinka nerokkaasti monet osaavat brändätä itsensä erilaisten alojen asiantuntijoiksi. Aion oppia heiltä kaiken mahdollisen. Erityisesti tykkään seurata sisustus-, lifestyle-, hyvinvointi-, ruoka- ja fitnessblogeja. Toisaalta minua kiinnostaa löytää mielenkiintoisia blogeja kaikilta elämän aloilta, vaikkapa taloudesta tai autoista. Saa kernaasti vinkata!

Aion kehittää tätä blogia ja kirjoittaa niistä asioista, joista puhuisin innosta tai kiukusta puhkuen parhaille ystävilleni, sillä silloin syntyy aitoa tekstiä, jonka uskon kiinnostavan muitakin. Luontevia aiheita minulle ovat tietenkin kaikki ammattiosaamiseeni liittyvät asiat, mutta koska elämääni kuuluvat vahvasti myös liikunta ja urheilu sekä sisustaminen ja vaatteet, ei niitä voi olla kuljettamatta mukana. Voin heti paljastaa, että olen varsinainen tarjous- ja kierrätetyn tavaran bongaaja.

 

Saa nähdä, mihin tämä kaikki johtaa, takaisin toimitus- vai viestinnän maailmaan. Molemmissa on puolensa ja tärkeintä loppujen lopuksi on se, että työ ja sen tekijä ovat match.