Kevättakit kertovat, miten minusta tuli minimalisti

Kuinka monta kevättakkia on hyvä omistaa? Siis sellaista käyttö-, ulkoilu- ja lenkkitakkia, joita Suomen säissä käytetään ainakin keväällä ja syksyllä, mutta myös valitettavan usein kesällä. Minä saan luvuksi neljä. Olen itse asiassa hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen takkivalikoimaani, jota tuli viikko sitten vahvistamaan Facebook-kirppikseltä tehty superlöytö. Jokaiseen tarpeeseen löytyy takki ja kaikki ovat kovin mieluisia.

Ennen tilanne oli toinen. Kun ostin uuden takin jonkun vanhan tilalle, jätin sen vanhan varatakiksi. Siis takiksi niitä mahdollisia päiviä varten, jolloin tarvitsisin päälle pantavaa, kun toinen takki on pesulassa tai ystäväni kutsuu minut omakotitalonsa pihatalkoisiin. Roikutin kaapissani takkeja vuoden kahta mahdollista päivää varten, joita ei sitten yleensä tullutkaan. Nykyään ajattelen, että jos joku tarvitsee apua remontissa tai pihahommissa, hän voi lainata minulle myös vaatteet. Ja jos vien takkini pesulaan, voin hyvin käyttää sitä toista siistiä, jonka omistan.

Milloin sitten totesin, että neljä takkia on ihan riittävä määrä? Kaksi vuotta sitten, kun muutin nykyiseen asuntooni, jossa minulla on tilaa enemmän kuin koskaan aiemmin. Järkeenkäypää? Kyllä! Olen elänyt varsin vaiherikasta elämää ja muuttanut aikuisiälläni 12 kertaa. Se tarkoittaa muuttoa keskimäärin puolentoista vuoden välein. Ja noiden 12 muuton aikana olen pakannut, kantanut ja purkanut valtavia määriä vaatteita ja tavaroita, joita en ole koskaan käyttänyt.

Viimeisimmän muuttoni aikaan, kun vihdoin asetuin aloilleni, päätin, että nyt saa riittää. Vähensin tavaramäärää isolla kädellä ja avasin jokaisen mystisen laatikon, joita olin siirrellyt kellarikomerosta toiseen avaamatta. Kun laitoin tavaroita paikoilleni nykyisessä kodissani, kaappeihin jäi runsaasti tilaa ja kellarikomero puolityhjäksi. Silloin tajusin, mitä kaipaan. Kaipaan ympärilleni tilaa, en tavaraa.

Silloin minimalisti minussa todella heräsi, vaikka en sitä silloin tajunnutkaan. Tiesin vain, että voin paremmin, jos ympärilläni ei ole liikaa tavaraa. Minimalismini syntyjuuret ovat paljon syvemmällä kuin kahden vuoden takana.  Muistan, kun joskus kymmenisen vuotta sitten aloin ahdistua isoissa marketeissa ja vaateketjujen liikkeissä kaiken tavaramäärän keskellä ja ihmettelin aina, kuka nämä kaikki tavarat oikein ostaa.

Mutta takaisin vielä niihin kevättakkeihin. Mielestäni jokaisella takilla tulee olla syy roikkua henkarissa. Minulla eteisen henkareissa roikkuu ruotsalaisen laatumerkki Elvinen tummansininen takki, joka korvaa minulla talven parkatakin sekä superpehmeä nahkatakki, jonka löysin monta vuotta sitten salolaisen liikkeen loppuunmyynnistä. Näiden lisäksi tarvitsen ulkoilutakin koiranulkoilutukseen ja rauhallisiin kävelylenkkeihin sekä Niken mustan juoksutakin, joka toimii yhtä hyvin vuodesta toiseen.

Miksi ostaa uusia takkeja, jos entinen on täydellinen?

Jos nyt muuttaisin tähän samaan aikaan vuodesta, nämä neljä takkia olisivat heti purettavien –listalla ja saman tien käytössä. Mitä muuta varten vuodenaikaan sopivat takit edes ovat olemassa?