torstai 22. lokakuuta 2015

Kaikista pahin on häpeä

Päätin tulla kaapista, johon olin itseni viime keväänä lykännyt. Päätin, että olen rehellinen enkä enää verhoa tilannettani epämääräisten titteleitten taakse. Päätin, etten häpeä enää.

Minulla ei ole työtä, josta saan palkkaa. Olen siis työtön, ja sanon sen nyt, vaikka inhoankin sanaa, joka viittaa siihen, että ihminen on tekemättä mitään. Siis ainakin minun mielestäni. Enkä minä ole tekemättä mitään, vaikka kukaan ei maksa minulle tällä hetkellä palkkaa.

Jouduin tähän tilanteeseen viime keväänä, kun minulle sanottiin eräässä yrityksessä heippa hei päivää ennen koeajan loppumista. Vaikka tavallaan se oli helpotus, sillä työ ja tekijä eivät ihan kohdanneet, olin pari kuukautta täysin puulla päähän lyöty. Kun on saanut paikan noin 100 hakijan joukosta ja lähes kolme kuukautta kestäneen hakuprosessin jälkeen, kuvittelee löytäneensä sen oikean työn. Selvää on, että joku meni prosessissa täysin pieleen.

Aloin välittömästi hakea töitä omalta alaltani eli viestinnän parista. Pääsin tosi pian melko lähelle, kun olin yhdessä hakuprosessissa kuuden sakissa. Mutta en saanut paikkaa. Tuli kesä ja työrintamalla hiljeni. Laitoin silti huolellisesti laadittuja hakemuksia aina, kun osaamiseeni sopiva paikka tuli avoimeksi. Vastauksia alkoi tippua: Kiitos hakemuksestasi, mutta ...

Mielessäni oli alkanut pyöriä jatko-opinnot heti keväällä, sillä minussa asuu viestijän lisäksi selvästi myös pieni tutkija. Nykyään yliopistollekaan ei enää vain ilmoiteta, että haluan alkaa tehdä väitöskirjaa, kuten joskus vanhoina hyvinä aikoina. Pätevyys tutkijaksi pitää osoittaa huolellisesti laaditulla, tieteellisellä tutkimussuunnitelmalla.

Tutkimussuunnitelma toimii vähän samalla tavalla kuin työhakemus, eli sen perusteella valitaan sopiva tekijät(t). Vielä noin kuukausi odottelua ennen kuin saan kyllä tai ei vastauksen yliopistolta.

Työttömänä oleminen on tosi kuluttavaa, vaikka tekemistä riittää. On raskasta viikosta toiseen pistää itsensä täysillä likoon avoinna olevien työpaikkojen takia, etsiä tietoa yrityksestä, tehdä hakemus, jolla erottua ja samalla kiinnostua paikasta yhä enemmän ja enemmän, kun koko homman hyödyllisyydestä ei ole mitään takeita.

Teen siis tavallaan jatkuvasti töitä, josta minulle ei makseta penniäkään ja jossa panostukseni lentää kerta toisensa jälkeen kankkulan kaivoon. Vähän sama, jos olisin aikoinaan työssäni toimittajana kirjoittanut päivästä toiseen hyviä juttuja, joita ei olisi koskaan laitettu lehteen tai netiin. Olisin luonnollisesti ollut ihan romuna ja työmotivaationi olisi laskenut pohjalukemiin.

Tässä joutuu tekemään aika paljon töitä myös sen eteen, että pää pysyy kunnossa.

Tutkimussuunnitelman ja työhakemuksien lisäksi olen alkanut kirjoittaa tätä blogia, opetella valokuvaamista sekä opiskella lisää sisältömarkkinointia ja sosiaalisen median ilmiöitä. Teen siis kiinnostavia asioita, pääsen käyttämään kykyjäni ja oppimaan lisää, mutta se tärkein puuttuu. Puuttuu se taho, joka arvostaa osaamistani ja työtäni niin paljon, että maksaa minulle siitä palkkaa, jolla elätän itseni.

Tiedätkö kuinka paljon minua helpotti tulla ulos kaapista? No ihan hitosti. Mikään ei ole pahempaa kuin häpeä, sillä se lamaannuttaa ja nakertaa ihmisen itsetuntoa pala palalta.

Illalla alkaa valokuvailmaisun opintojakso. Tämä on taas ihan hyvä päivä.

Maria

Löydät minut myös Instagramista @mariaemakinen

4 kommenttia:

  1. En ole itse koskaan ollut työttömänä, mutta voin hyvin kuvitella, että siihen liittyy jonkinlainen häpeän tunne, varsinkin koulutetulla henkilöllä. Mikä on tietenkin ihan turhaa, mutta tunteita on niin kovin hankala hallita! Ihailtavan reipas jaksat olla ikävästä tilanteesta huolimatta! Koita jaksaa muistaa, että usein kaikella on tarkoitus ja asiat kääntyvät yleensä parhain päin!

    Toivottavasti jaksat jatkaa tätä tosi kivaa blogia! Eksyin tänne tänään ja tykästyin heti tosi paljon!

    Oikein ihanaa loppuviikkoa ja viikonlopun odottelua :)

    Emma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso kiitos Emma viisaista ja kauniista sanoistasi! Jaksan kyllä kirjoittaa tätä blogia, kun tiedän, että juttujani lukee kaltaisesi lämpimät ja ajattelevat ihmiset. Ja oikein ihanaa viikonloppua myös sinulle <3

      Poista
  2. Hei, tsemppiä ja laajenevaa työnhakua alueellisesti ja ammatillisesti, sattuma auttaa aina!

    Autan työkseni työnhakijoita ja häpeä on iso asia, joka estää toimimista. Työnhakija on veronmaksaja siinä missä muutkin, joten siinä suhteessa pää pystyyn!
    Tällä hetkellä on korkeasti koulutettuja ennätysmäärä työnhakijoina ja se tarkoittaa Suomen valtion kannalta sitä, että meillä on resurssia heittää pois ja pitää käyttämättömänä. Meillä on työnhakijoina kaikenlaisia osaajia, hyviä ihmisiä, joilla on taitoja ja tietoja, kokemusta ja ymmärrystä mutta kukaan sitä ei tarvitse. Töitä on, palkanmaksaja puuttuu.
    Seuraavana ajatuksena on kouluttautuminen ja SE ei ole koko totuus. Koulutukset ovat järjettömän pitkiä ja osa on rakenettu tavalla, joka työllistää opettajia ja sitä koulutuksen järjestävää tahoa. Koulutuksen pitäisi olla notkea, ajantasainen ja nopea, jotta siitä olisi hyötyä.
    Työnhakija on tilanteessa, jossa asunto, kotikunta, perhe, verkostot toimivat työnhaun esteinä. Meille on muodostumassa kansanosa, joka siirtyy paikasta toiseen työn perässä kiinnittymättä (sitoutumatta), samaan aikaan työnantaja perää sitoutumista. Miten sitoudut, jos pesti on 3 kuukauden määräaikaisuus?
    Heitetään koko kuvio nurin ja kaikki on valtiolla töissä ja työnantaja maksaa palkan valtiolle!
    Välillä väsyn työntekijänä itsekkin niin, että suunnittelen ulkomaille muuttoa. Mikä resurssihukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksen sanoista! Tällä viikolla minulla on ollut paljon hyvää sutinaa työrintamalla. Uskon myös lumipalloefektiin: kun yksi lähtee pyörimään eteenpäin, siitä tarttuu menoa ja meininkiä myös muihin, ja homma lähtee pyörimään omalla painollaan.
      Resurssihukka on tosiaan ihan valtava ja sille on ehdottomasti tehtävä jotain. Itse olen toiminut myös yrittäjänä ja tunnen siihen liittyvät kuviot todella hyvin. Osalle työttömistä yrittäjyys sopii, ja yritystoiminnan aloittamisesta pitäisi tehdä paljon helpompaa. Nythän tuet lähtevät heti, jos pistät toiminimen pystyyn. Ihan hullua. Työttömille pitäisi antaa jonkinlainen siirtymäaika, jotta heillä olisi mahdollisuus saada yritystoimintansa alkuun.
      Ihanaa ja aurinkoista loppuviikkoa sinulle! Maria

      Poista