Työsuhteen ja parisuhteen loppumisissa on paljon samaa. Viikonloppuna, istuessani iltaa vanhan tuttuni kanssa, aloimme jutella siitä, että molemmissa toimii sama lainalaisuus. Sen mukaan varattu on vapaata paljon kiinnostavampi.
Tämä oli minusta niin kiinnostava ajatuskudelma, että päätin miettiä sitä vähän lisää. Eikös se niin mene, että varatut miehet ja naiset ovat monien sinkkujen mielestä kiinnostavampi kuin vapailla markkinoilla pyörivät, sillä he ovat kelvanneet jo jollekin?
Heissä on siis vähemmän todennäköisesti sitoutumiskammoisia, häntäheikkejä ja tunnevammaisia kuin sinkuissa, sillä he osoittavat (ainakin julkisesti), että pystyvät elämään yhdessä toisen ihmisen kanssa. Mitä kauemmin joku on ollut sinkku, sitä epäilyttävämmäksi olennoksi hän on siis muodostunut.
Mennään sitten työelämään. Luen kaikki eteen sattuvat jutut työelämästä ja yksi varoitus nousee esiin aina uudelleen: älä olen liian pitkään pois työelämästä, sillä työnantajat karsastavat sellaisia henkilöitä. Vapaana oleminen voidaan ottaa niin, että olet pudonnut kelkasta ja et ole aktiivinen. Mutta tarkoittaako se myös sitä, että koska et ole kelvannut jollekin toiselle, sinussa voi olla jotain vikaa?
Parisuhteen päättymisen jälkeen kehotetaan elämään jonkin aikaa yksin ja olemaan kiirehtimättä uuteen suhteeseen. Sure surusi pois, sanotaan. Mutta kun työpaikka menee alta, kuinka moni saa kuulla, että on ihan ok surra?
Että on jopa suotavaa surra kesken jääneitä töitä, menetettyjä mahdollisuuksia, entisiä työkavereita ja yhteistyökumppaneita, tuttuja rutiineja, viimeiseksi jääneitä pikkujouluja, huonoja vitsejä kahvipöydässä tai perjantain hieman parempaa lounasta.
Että ei tarvitse eikä pidäkään nostaa nenä pystyyn heti seuraavana päivänä ja alkaa tarjota itseään uusille ehdokkaille.
Kuinkakohan paljon uusiin työtehtäviin tarttuu ihmisiä, jotka ovat vielä henkisesti kiinni entisessä työssään eivätkä itsekään tiedä, mitä haluaisivat oikeasti tehdä?
Kukaan ei voi toisen puolesta sanoa, mikä on tarpeeksi pitkä aika surra, on kyseessä parisuhteen tai työsuhteen loppuminen. On olemassa onnellisia liittoja, jotka ovat alkaneet heti edellisen jälkeen. Samalla lailla on olemassa onnellisia matcheja työelämässä heti potkujen jälkeen.
Uskon kuitenkin, että paitsi parisuhteissa niin myös työsuhteissa on paljon liittoja, joissa käsittelemättömät asiat vaivaavat ja hankaloittavat yhteiselämää.
Minulle puoli vuotta oli riittävä aika päästä kivun yli. Nyt olen enemmän kuin valmis seuraavaan työsuhteeseen.
Maria
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti