perjantai 27. marraskuuta 2015

Mikä on riittävästi somessa?

Kuinka paljon on tarpeeksi? Tätä olen miettinyt viime aikoina paljon sosiaalisen median ja verkostoitumisen kohdalla. Nämä molemmat ovat minulle tärkeitä asioita paitsi henkilökohtaisesti, myös työhaun takia, sillä olen tehnyt töitä muun muassa kirjoittamisen, sosiaalisen median ja sisällöntuotannon parissa.

Luin aamulla blogikirjoituksen, joka sai minut miettimään tätä asiaa taas intensiivisesti. Toimin aktiivisesti sosiaalisessa mediassa tämän blogin, Facebookin ja Instagramin kautta. Nämä kaikki ovat minulle hyvin mieluisia verkostoja, sillä niissä voin yhdistää tekstin ja kuvan luontevalla tavalla.

Haluan inspiroida ihmisiä terveellisillä ja helpoilla resepteillä, jotta yhä useammat alkaisivat tehdä ruokansa itse kunnon raaka-aineista. Haluan kertoa rehellisesti vaikeuksista ja haasteista, joita olen kohdannut, sillä uskon aitouden voimaan. Haluan jakaa edullisia ja helppoja vinkkejä muun muassa sisustamiseen, sillä toisin kuin monella muulla, minulla on aikaa bongailla asioita verkosta ja ympäriltäni.

Kaiken tekemiseni taustalla on halu elää hyvää elämää ilman massa- ja kertakulutusta ja nähdä kaikissa asioissa myös niiden valoisat puolet. Toivon, että positiivinen perusvire loistaa kaikessa, mitä teen.

On äärimmäisen inspiroivaa valokuvata kaikkea kaunista, mitä maa päällään kantaa, ja sen jälkeen valikoida Instaan kuvia ja kiteyttää niiden yhteyteen jotain (toivottavasti) puhuttelevaa. Joskus onnistun tässä paremmin, joskus huonommin. Vain tekemällä oppii.

Facebookissa jaan paljon samoja kuvia kuin Instassa, mutta siellä muotoilen usein tekstiä runsaammaksi. Toisaalta Facebook on minulle paikka jakaa tutuille ihmisille arkisia tai absurdeja sattumuksia, joiden ansiosta ehkä joku muukin kuin minä saa hyvät naurut.

Blogia kirjoitan, koska minun on yksinkertaisesti pakko saada kirjoittaa. Pääni varmaan jumittuisi kuin vanha tietokone, jos en pääsisi purkamaan säännöllisesti ajatuksiani. Kirjoittamisen jälkeen on tyytyväinen ja kevyt olo.

Mutta entä sitten tämän tekstin pääkysymys eli verkostoituminen? Mitä se minulle merkitsee?

Olen kirjoittanut blogiani aktiivisesti muutaman kuukauden ja ensimmäisen kuvan Instagramiin laitoin reilu vuosi sitten. Henkilökohtainen historiani näiltä osin on siis varsin lyhyt.

En silti taaskaan kaunistele asioita vaan sanon suoraan, että toivon saavani enemmän näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa. Minusta olisi hienoa, jos blogipäivitykseni kirvoittaisivat enemmän kommentteja ja saisivat aikaan keskustelua. Olisi hienoa, jos IG:ssa seuraajia olisi huimasti enemmän.

Miksi näin ei sitten ole? Tätä olen miettinyt paljon ja tuntenut asian suhteen jopa syyllisyyttä. Olen miettinyt, teenkö jotain väärin tai liian vähän. Olen miettinyt, eivätkö sisällöt ole tarpeeksi kiinnostavia. Olen miettinyt, pitäisikö olla päivittäin kommentoimassa ja tykkäämässä muiden sivuilla ja tileillä, jotta saisi rakennettua verkostoja. Olen miettinyt, olisinko ainakin tyytyväisempi itseeni, jos tuntisin jotain sisäistä paloa Twitteriin.

Kaiken miettimisen jälkeen olen todennut, että joka suuntaan huitominen ei ole minun tapani toimia. Vähemmän on enemmän, jos sen pyrkii tekemään laadukkaasti. Aion kyllä aktivoitua Twitterissä ja kokeilla, tulisiko siitäkin minulle luonteva paikka toimia. Jos ei, niin väkisin en aio sitä tehdä.

Tiedostan myös sen, että oma maailmankuvani ei ole se kaikista myyvin ja seksikkäin nykymaailmassa. Mutta en silti muutu toisenlaiseksi. Ehkä olen edelläkävijä tai sitten vaan ihan pihalla. Olen perinteitä, luontoa ja rauhaa rakastava sielu, joka silti haluaa tonkia parhaat ideat sosiaalisesta mediasta ja jalostaa jotain uutta.

Sosiaalinen media on kovaa työtä, jota esimerkiksi organisaatiotasolla ei voi tehdä vasemmalla kädellä tai siinä sivussa. Huippubloggarit ovat mielipidevaikuttajia, joilla on kymmeniä tuhansia lukijoita ja seuraajia. He ovat saaneet kaupallisia yhteistyökumppaneita ja niiden kautta lisää näkyvyyttä. He ovat päässeet asemaansa kovalla työllä, mutta myös sattumalla on ollut osuutta asiaan.

Joku aina sattuu olemaan enemmän oikeassa paikassa oikeaan aikaan kuin joku toinen. Se ei tarkoita sitä, että hän välttämättä tekisi kaiken paremmin kuin se toinen, vaan että hänellä on ollut myös onnea matkassa.

Nuori luontovalokuvaaja Konsta Punkka on Instagramin seuratuin suomalainen yli 500 000 seuraajallaan. Tämä ei tarkoita, että hänen kuvansa olisivat täysin ylivoimaisia muiden kuviin verrattuna, mutta hänestä tuli ilmiö, kun Instagram alkoi buustata häntä.

Itse pääsin 15 vuotta sitten töihin Ilta-Sanomien urheilutoimitukseen, sillä osasin kirjoittaa, mutta satuin myös tuntemaan oikeita ihmisiä. Siitä alkoi 10 vuotta kestänyt urani Sanomilla, joka vei minut lukuisiin eri tehtäviin, toimituksiin ja medioihin.

On raakaa verrata itseään vain niihin, jotka ovat kaikkein suosituimpia. Silti teen sitä, sillä rakastan itseni haastamista ja suuria tavoitteita. Pitkäjänteinen työ tai sattuma, jompikumpi tai molemmat vievät takuulla eteenpäin, hitaasti tai nopeasti, isosti tai pienesti. Silti pitää välillä muistaa myös olla armollinen itselle.

Suurten unelmien viikonloppua sinulle! Ai niin, löydät minut Instasta @mariaemakinen

Maria



3 kommenttia:

  1. Kiitos rehellisestä kirjoituksesta. Nuo ajatukset ovat varmasti tuttuja monelle. Itsekin mietin,että aika ei vaan riitä siihen,että on aktiivisesti joka paikassa sosiaalisessa mediassa. Laatu korvaa määrän. Täytyy muistaa,että suurimmalla osalla ihmisistä on myös ostettuja seuraajia. Itse en halunnut lähteä sille tielle,ja voin sanoa,että oma instagram seuraajamääräni(4700) tuntuu ihan maksimi määrälle minulle,sillä se työllistää niin paljon. Kommentteihin vastaaminen vie paljon aikaa,ja lisäksi saan lukuisia yksityisviestejä,taggauksia yms. Siksi olen joutunut vähentämään postauksien määrää. Täytyy muistaa,että oma aika on kuitenkin se tärkein resurssi,ja sillekin pitää antaa hinta. Tsemppiä! 😊

    VastaaPoista
  2. Kiitos sinulle Johanna! Seuraan sinua, koska sinulla tosiaan on koko ajan kiinnostavaa kerrottavaa. Ja siksi myös ihailen sinua. Loistavia reseptejä sisäiseen tai ulkoiseen hyvinvointiin. En ihmettele seuraajamääriäsi, koska teet upeaa työtä, mutta voin vain kuvitella työmäärän, jonka teet. Kaikki ne kokeilut reseptien yms kanssa + blogi + seuraajien kanssa kommunikointi. Olet upea, halit sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon kauniista sanoistasi. Pikavastaus,kun lento lähtee juuri nyt etelään.. :) Halit! Ja tsemppiä!

      Poista