Päätin viime viikolla, että osallistun 5. syyskuuta Pohjoismaiden suurimpaan ja haastavimpaan extreme-estejuoksukilpailuun nimeltä Tough Viking. Päätöksen tein spontaanisti, kuten tyyliini monesti kuuluu, kun pääsin Fit-lehden kautta kokeilemaan Sats Elixian uutuustuntia Prformance Tough Viking. Tunnista ja fiiliksistäni voit lukea lisää täältä. Lähden myös itsestään selvästi siitä lähtökohdasta, että osallistun kilpailuun joukkueen kanssa. Onneksi tässä on vielä monta kuukautta aikaa löytää rinnalle samanhenkisiä hulluja. Saa ilmoittautua!
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tekevät tinkimättä töitä päämääränsä eteen. Urheilutoimittajana pääsin aikoinaan muun muassa harjoitusleireillä seuraamaan hyvinkin läheltä huippu-urheilijoiden harjoittelua ja siitä sain motivaatiota myös omaan tekemiseeni. Treenatessa minulta on kuitenkin puuttunut monesti päämäärä, joka on mielestäni aika ehdoton motivaation säilymisessä. En ole yhtään maratoonarityppiä enkä voisi kuvitellakaan kilpailevani fitness-lavoilla (jos minusta nyt ikinä fyysisesti edes olisi siihen), sillä olen sielultani nautiskelija. Tough Viking -kisa tuntui juuri minunkaltaiselleni aktiivitreenaajalle ja monia urheilulajeja harrastaneelle aikuiselle naiselle sopivalta haasteelta, sillä siinä yhdistyy hyvällä tavalla voima, kestävyys ja ketteryys.
Tämä viikko alkoikin sitten hiki roiskuen. Tajusin, että jos haluan olla sellaisessa kunnossa, että voin todella suorittaa radan, en vain osallistua, sali- ja juoksutreenini pitää muuttua. Kyllä, olen ennenkin tykännyt haastaa itseäni, mutta se viimeinen loppurutistus on jäänyt helposti puuttumaan, koska ei ole ollut pakko. Nyt on, koska olen päättänyt, ja se on hyvä.
Otin viime viikon tunnilta tuttuja, oman kehon tai pienien painojen kanssa tehtäviä liikkeitä mukaan alkulämmittelyyn sillä seurauksella, että olin ihan heistä märkä jo vartin jälkeen. Päätin myös, että käyn välillä ohjatuilla tunneilla hakemassa uusia ideoita ja haasteita, vaikka rakastan treenata yksin. Juoksuharjoitteluun lisään spurtteja tasamaalla ja mäissä. Vaikka tämä kuulostaakin nyt ällöttävän kliseiseltä, päätin siis mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä ilman poistumista tutusta ja turvallisesta mitään kehitystä ei tapahdu. Ei henkisellä eikä fyysisellä tasolla.
Otan esimerkiksi leuanvedot. Haluaisin todella hartaasti pystyä vetämään ainakin viisi oikeaoppista leukaa, mutta yläkroppa on heikkouteni enkä ole myöskään treenannut oikealla tavalla. Niinkin perustavanlaatuinen asia kuin puristusvoima on minulla ihan liian heikko. Koska inhoan tangossa riippumista (syystä että puristusvoimani on heikko) olen tähän asti elänyt vähän sellaisessa toivotaan, toivotaan -tilassa ajatellen, että kyllä voimat kehittyy tarpeeksi ylätaljan, penkkipunnerrusten, punnerrusten ynnä muiden avulla. No ei kehity.
Tänään siis aloitin leuanvetojen harjoittelun riippumisella. Riipuin 3 x 40 sekuntia enkä pitänyt siitä yhtään. Mutta sen sijaan pidän ihan hirveästi ajatuksesta leuanvedoista, joten purin hammasta ja riipuin. Pari viikkoa aion pelkästään riippua ja sitten alan riippumisen lisäksi tehdä muutaman leuanvedon kumpparin avulla. Työsarkaa siis riittää, mutta koska pohja on ihan ok, uskon, että viimeistään loppukesästä teen niitä ihan oikeita leukojakin.
 |
| Stepperin päällä ei tulla viikingiksi, mutta kyllä sillä hyvän alkulämmön saa. |
Mahtavaa treeni- ja työviikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti